Communication

Elinluovutuspäätökseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen

Kirjoittanut Dr Lee Shepherd, Northumbrian yliopisto, UK and Professori Ronan E. O’Carroll, Stirlingin yliopisto, UK and Professori Eamonn Ferguson, Nottinghamin yliopisto, UK

Lukuisat kertomukset todistavat siitä, kuinka kuollut voi pelastaa ihmishenkiä lupautumalla elinten luovuttajaksi. Elinluovuttajan ruumis voi muuttaa jopa yhdeksän ihmiselämää. Tästäkin huolimatta tarvetta elimille on enemmän kuin tarjontaa. Elinluovuttajien puute johtaa pitkiin elinsiirtojen jonotuslistoihin ja monien ennenaikaiseen kuolemaan uutta elintä odottaessa. Elinluovuttajien vähäisyyden vuoksi on tärkeää ymmärtää mitkä asiat vaikuttavat myönteisen elinluovutuspäätöksen tekemiseen.

(more…)

Dyadic interventions, Goal setting, Physical activity, Social Support

“Lähtisitkö pikku kävelylle?” – Dyadiset interventiomenetelmät kävelemisen tukena halvauskohtauksen jälkeen

Kirjoittanut Stephan Dombrowski, New Brunswickin Yliopisto, Kanada

Kävele kuolemaa pakoon

Käveleminen on ihmisen perusliikuntamuoto ja se on yhteydessä lukuisiin terveyshyötyihin. Tutkittu tieto osoittaa, että paljon kävelevillä on esimerkiksi pienempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti. Toisin sanoen kuolemaa on mahdollista kävellä pakoon, ainakin jonkin aikaa.

Käveleminen ja aivohalvaus

Käveleminen voi olla erityisen hyödyllistä aivohalvauskohtauksen jälkeen, sillä säännöllinen liikunta voi edistää halvauksesta toipumista ja pienentää sen uusiutumisen riskiä. Säännöllinen liikunta edistää myös yleisesti terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä, mikä on tärkeää, sillä aivohalvaus on yleisimpiä aikuisten toimintakyvyn alenemisen syitä. Liikunnan merkittävistä hyödyistä huolimatta aivohalvauksen saaneet istuvat muita ikätovereitaan enemmän, peräti 75% valveillaoloajastaan. Kävely voisi olla aivohalvauksen saaneille sopiva liikuntamuoto, sillä heistä 95% pystyy kävelemään 11 viikon sisällä halvauskohtauksesta. Lisäksi monet halvauksen saaneista pitävät kävelemisestä. He näkevät sen helposti toteutettavana, mielekkäänä ja usein myös sosiaalisena liikuntamuotona. Kuinka aivohalvauksen saaneita voisi siis rohkaista ja tukea kävelemään enemmän?    (more…)

Acceptance and Commitment Therapy, Covid, Health Psychology, Mental Health, Public Health

Hyväksymis- ja omistautumisterapia: lupaava lähestymistapa pitkittyneen COVID-tartunnan kanssa eläville

Kirjoittanut Amy Barradell, Leicesterin yliopistollisesta sairaalasta, NHS-säätiöstä

Mitä sinulle tarkoittavat sanat ’pitkittynyt COVID’?

Osalla COVID-19 koronavirustartunnan saaneista taudin oireet jatkuvat jopa yli neljä viikkoa sairastetun koronainfektion jälkeen. Tyypillisesti nämä henkilöt kokevat sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita, kunten hengästymistä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja kognitiivisia vaikeuksia. Näin oireilevat nimittävät tilaansa ‘pitkittyneeksi COVID:ksi’.

(more…)

Behavioural theory

Käyttäytymisen muutos käytännössä: Saatavilla olevien työkalujen hyödyntäminen

Kirjoittanut Marta Moreira Marques, NOVA University of Lisbon, Portugal

Käyttäytymismuutostekniikat ovat käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden rakenuspalikoita, tai niin sanottuja “aktiivisia ainesosia”. On tavoitteena sitten liikunnan lisääminen, tupakoinnin lopettaminen, tai lääkehoitoon sitoutuminen, nämä tekniikat ovat arvokkaita työkaluja interventioiden suunnittelussa. Yleisiin käyttäytymismutostekniikoihin kuuluu muun muassa tavoitteiden asettaminen, omaseuranta, käyttäytymis- ja tervesytiedon välittäminen ja tunteiden säätely.

(more…)

Communication

Tehokkaassa riskikommunikaatiossa on kyse muustakin kuin käyttäytymisenmuutoksesta: tarkastelussa kohtaiset riskiarviot

Kirjoittanut Victoria Woof ja David French, Manchester Centre for Health Psychology, University of Manchester, UK

Lääketieteen ja terveyspsykologian piirissä terveydenhuollon ammattilaiset ovat perinteisesti antaneet potilaille heidän yksilölliset tautiriskinsä. Jos riskien kommunikointi muuttaa potilaiden terveyskäyttäytymistä, voidaan sairauksien kehittymistä potentiaalisesti ehkäistä ja tunnistaa sairaudet jo varhaisessa vaiheessa. Potilaita voidaan esimerkiksi tiedottaa heidän sydän- ja verisuonitautiriskistään, jotta korkeassa riskissä olevat lisäisivät liikuntaa ja muuttaisivat ruokavaliotaan riskiä pienentävään suuntaan. Suoran käyttäytymisenmuutoksen lisäksi tautiriskistä tiedottamisella voi olla myös muita päämääriä. Lisäksi on huomioitava, että terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden tai suuren yleisön päämäärät eivät aina mene yksiin. Riskeistä tiedottamisen tavoitteena voikin olla myös mm. harkittuihin päätöksiin kannustaminen, tarkoituksenmukaisten affektiivisten vasteiden herättäminen tai käyttäytymisenmuutoksen motivoiminen.

(more…)

Motivation, Planning, Stress

Työn tuunaamisella parempaa työhyvinvointia 

kirjoittanut Janne Kaltiainen ja Jari Hakanen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Suomi

Mikä työssäni on motivoivaa, kiinnostavaa ja hyödyllisintä hyvinvoinnilleni? Mitä voin tehdä, jotta työni sisältäisi enemmän näitä asioita? 

Työssään stressaantunut, hieman tylsistynyt ja “jämähtänyt” sairaanhoitaja alkoi kysyä itseltään näitä asioita, siitäkin huolimatta, että hän oli pitkän uran tehnyt pätevä ammattilainen. Vastaus näihin kysymyksiin johti nuorempien kollegoiden mentorointiin, mikä vahvisti tunnetta, että hän on työssään osaava ja osa työyhteisöä. Tämän avulla sairaanhoitaja löysi taas merkityksen jokapäiväisistä rutiineistaan. Tämä pieni muutos työn sisällössä lisäsi hänen työhyvinvointia ilman, että muut sairaalan operatiiviset prosessit tai tehokkuus kärsi. Tämä uudistus pikemminkin kohotti työilmapiiriä, sillä kollegat saivat enemmän tukea ja ohjausta työssään. 

(more…)

Public Health, Stakeholders

Käyttäytymistieteen ja terveysalan yhteistyöllä parempaa terveyttä 

Kirjoittanut Katherine Brown, University of Hertfordshire, Iso-Britannia 

Tämä blogikirjoitus perustuu osittain omiin työkokemuksiin yliopistolla ja paikallishallituksen terveysministeriössä. Tämä kaksoisrooli on mahdollistanut sekä tutkimukseni soveltamisen, että interventioiden suunnittelun ja evaluoinnin käytännössä.

Riippumatta siitä tilaatko, hallinnoitko, suunnitteletko vai tarjoatko terveyspalveluita, on todennäköistä, että on olemassa ainakin yksi käyttäytymismalli, johon haluat vaikuttaa, jotta palvelu on onnistunut. Tämä pätee sekä tarttuviin sairauksiin (esim. covid-19, tuberkuloosi, tai sukupuoliteitse tarttuvat infektiot), että tartuttamattomiin tauteihin (esim. sydänsairaudet, COPD, toisen tyypin diabetes, tai liikalihavuus) – ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa sairauden taakkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi yksinomaan vastuussa terveydestään, tai että häntä tulisi syyllistää sairaudesta tai terveysongelmista – päinvastoin! Henkilön terveydentilanne on perinnöllisten, biologisten, sosiaalisten ja elinpiiriin liittyvien tekijöiden summa. Näiden eri vaikuttavien tekijöiden, tai determinanttien, huomioiminen on avain terveyden edistämiseen ja ylläpitoon.

Käyttäytymisen keskeinen rooli sairauden hallinnassa on korostunut globaalilla tasolla covid-19 pandemian aikana. Olemme joutuneet välttämään kontakteja toisiin ihmisiin, pesemään ja desinfioimaan kätemme säännöllisesti, välttämään kasvojemme koskettelua, käyttämään hengityssuojainta, eristäytymään jos olemme huomanneet oireita, tai jäämään karanteeniin tartunnan tai matkustamisen takia. Kun mahdollisimman moni noudattaa näitä ohjeita, viruksen leviämistä voidaan minimoida, ja täten edistää terveyttä.

(more…)

Communication, Implementation

Käännöksessä kadonneen jäljillä: Tehokas vuorovaikutus potilastyössä

Kirjoittanut Zuzana Dankulincova, Pavol Jozef Safarik University, Slovakia

Suurin osa tutkijoista varmasti tietää, että tutkimustulosten selittäminen tutkimukseen osallistujille on osa tutkijan eettisiä velvollisuuksia. Tutkijat pyrkivät varmasti myös siihen, että tutkimustuloksilla on selkeitä käytännön vaikutuksia. Tutkimustuloksien ja todisteiden havainnoinnista ja ymmärtämisestä voi kuitenkin olla pitkä matka tuloksien implementointiin käytännössä. Tieteellisen tutkimuksen tarjoamaa tietoa ei aina sovelleta jokapäiväiseen käytäntöön, ja jos sitä sovelletaan, se tapahtuu yleensä epäsystemaattisesti ja vailla johdonmukaisuutta.

(more…)

Self-regulation, Stress

Taukojen merkitys terveysalalla

Kirjoittanut Julia Allan, Aberdeen University, Skotlanti

 

Elämä modernissa maailmassa on hektistä. Elämme digitalisoitunutta aikaa, jossa olemme jatkuvasti tavoiteltavissa ja valppaina. Monet ihmiset tekevät säännöllisesti pitkiä päivä, ja tämä pätee varsinkin terveysalan ammattilaisiin ja eturivin terveyspalveluihin. Hoitoalalla työtunteja kertyy, vuorot ovat usein pidempiä kuin ’tavallinen’ 8 tuntia, ja työ on todella vaativaa. Kun monet potilaat tarvitsevat akuuttia hoitoa, henkilökunnan vastuulle jää tarjota sitä, riippumatta miten kiireinen päivä on ollut, tai miten kauan he ovat olleet töissä. Korkeiden vaatimusten ja työtahdin seurauksena on useasti väliin jäävät tauot – yksi kymmenestä hoitajasta ei koskaan pysty pitämään kunnon taukoa, ja yksi kolmesta pitää ruokatauon harvoin tai ei koskaan. 

(more…)

Automaticity, Behavioural theory, E-health, Habit, Motivation

Norsun ja ratsastajan yhteys: Motivaation rooli

Kirjoittanut António Labisa Palmeira, CIDEFES – Universidade Lusófona, Portugal; ISBNPA:n toiminnanjohtaja

Pitkäaikainen motivaatio terveyskäyttäytymisen ylläpitämiseen voi tulla useasta eri lähteestä, ja käyttäytymistieteilijät yrittävät vieläkin selvittää, miten nämä eri motivaation lähteet liittyvät toisiinsa. Esimerkkinä: Olen juossut melkein päivittäin yli 30 vuoden ajan. Miten ja miksi olen ylläpitänyt tätä tapaa?

Daniel Kahnemann ehdottaa kaksijakoista motivaatiojärjestelmää: ensimmäinen järjestelmä, johon kuuluvat vaistot ja emootiot, ja toinen, jota ohjaa harkinta ja tietoinen toiminta. Tämän perusteella voisimme siis sanoa, että toinen järjestelmä motivoi minua juoksemaan koska olen tietoinen liikunnan terveysvaikutuksista. Toisaalta Ed Deci saattaisi ehdottaa, että motivaationi juosta on sisäistä ja liittyy arvoihini ja haluihini – juoksen koska tykkään siitä.

(more…)