Terveystyöntekijöiden tukeminen rokote-epäröinnin käsittelyssä

Dawn Holford, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia; Linda Karlsson, Turun yliopisto, Suomi; Frederike Taubert, Erfurtin yliopisto, Saksa; Emma C. Anderson, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia; Virginia C. Gould, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia

Rokotteisiin liittyvien väärinkäsitysten oikaiseminen

Rokottaminen on yksi kansanterveyden menestyksekkäimmistä keinoista – on arvioitu, että rokotteet pelastavat kuusi ihmishenkeä joka minuutti. Rokotteisiin on kuitenkin kohdistunut julkista vastustusta, ja sitkeä disinformaatio heikentää luottamusta rokottamiseen, mikä haastaa rokotustehtävissä toimivia terveydenhuollon ammattilaisia. Miten terveydenhuollon työntekijät pysyvät perässä rokotteista leviävien väärien väitteiden tulvassa? Mitä he voivat sanoa potilaille, jotka käyttävät näitä väitteitä syynä olla rokottamatta itseään tai lapsiaan?

(more…)

Read more

Ikääntymisen uudelleenarviointi: aktiivisuuden ja terveyden ylläpitäminen

Kirjoittanut Aïna Chalabaev, Grenoble Alpes -yliopisto, Ranska

Kuten aiemmassa kirjoituksessa todettiin, säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat hyvin tunnettuja yli 65-vuotiaille. Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut selkeät suositukset liikunnan määrästä ja tyypistä, jotka edistävät terveyttä. Tästä huolimatta ikääntyneet ihmiset ovat edelleen yksi vähiten liikkuvista väestöryhmistä maailmanlaajuisesti.

(more…)

Read more

MyLifeTool: Henkilökeskeinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa pitkäaikaissairauksien itsehoitoon

Kirjoittajat: Dr Stephanie Kılınç, Teesside University, Iso-Britannia ja Jo Cole, Tees Valley, Durham ja North Yorkshire Neurological Alliance, Iso-Britannia

Pitkäaikaissairaudet ovat merkittävä haaste maailmanlaajuisille terveydenhuoltojärjestelmille niiden korkean esiintyvyyden ja tautitaakan vuoksi, mukaan lukien merkittävä vaikutus elinvuosiin. Ne heikentävät huomattavasti terveyteen liittyvää elämänlaatua ja liittyvät korkeampiin ahdistus- ja masennuslukuihin verrattuna väestöön yleisesti.

(more…)

Read more

Pinnan yläpuolella: Uudelleenajattelua hukkumisen ehkäisemiseksi kaikilla tasoilla

Kirjoittaneet: Kyra Hamilton, Griffith University, Australia ja Amy Peden, University of New South Wales, Australia

Hukkuminen on johtava, mutta pitkälti ehkäistävissä oleva kuoleman ja vammautumisen aiheuttaja, joka jää usein huomiotta. On olemassa yksi yleinen myytti: hukkuminen ei aina johda kuolemaan. Hukkumisen määritelmä on päivitetty selventämään, että hukkuminen on prosessi, ei lopputulos. Tämän prosessin seurauksena voi olla kuolema (kuolemaan johtanut hukkuminen) tai selviytyminen, joko vammojen kanssa tai ilman – esimerkiksi aivohalvauksen tai muiden neurologisten häiriöiden muodossa, jotka johtuvat hapenpuutteesta aivoissa (ei-kuolemaan johtanut hukkuminen). Termit kuten “kuiva hukkuminen”, “toissijainen hukkuminen” tai “lähes hukkuminen” ovat usein mediassa käytettyjä, mutta ne ovat vanhentuneita ja lääketieteellisesti epätarkkoja – siksi niitä ei tulisi enää käyttää. (more…)

Read more

Vanhoista tavoista on vaikea luopua: Miten katkaista huonot tavat?

Kirjoittajat: Annabel Stone ja Phillippa Lally, University of Surrey, Iso-Britannia

Uusi vuosi on usein aikaa, jolloin pyrimme muutokseen – päätämme luoda uusia tapoja ja jättää huonot tavat taakse, kun kello lyö keskiyön. Kaivamme lenkkarit esiin, täytämme ostoskärryt tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla… kuka ei olisi ajatellut: ”Uusi vuosi, uusi minä”? Mutta kuukauden kuluttua, miksi lenkkarit ovat nähneet päivänvalon vain kahdesti ja hedelmät alkavat homehtua? Näyttää siltä, että huonot tapamme ovat seuranneet meitä uuteen vuoteen.

Psykologit määrittelevät tavat prosessiksi, joka saa meidät toimimaan automaattisesti, kun kohtaamme tilanteen (vihjeen), jossa olemme aiemmin toistuvasti tehneet kyseisen toiminnan. Vihje voi olla tunneperäinen, kuten stressin tunne, joka herättää halun syödä suklaata, sosiaalinen, kuten oluen juominen joka kerta, kun tapaat ystäviä pubissa, tai fyysinen paikka, esimerkiksi kahvilaan astuessa tilaat aina latten. Motivaatio jättää huonot tavat taakse ei välttämättä estä sinua toimimasta automaattisesti, kun kohtaat tutun vihjeen.

Tavan taustalla oleva mekanismi on mielleyhtymä vihjeen ja toiminnan välillä. Emme vielä tiedä, miten tuo yhteys poistetaan. Tavan tutkijat kuitenkin listaavat neljä keinoa, joilla voit häiritä tavan prosessia niin, ettei toivottua käyttäytymistä tapahdu:

  1. Vältä vihjettäsi: Jos et kohtaa vihjettä, et toteuta tapaa. Tämä edellyttää, että ihmiset tunnistavat vihjeet, jotka laukaisevat huonot tavat. Esimerkiksi jos pubissa seurustelu laukaisee liiallisen alkoholinkäytön, toisenlaisen tapaamispaikan ehdottaminen voi olla hyödyllistä. Yksi tapa tunnistaa vihjeet on pitää päiväkirjaa siitä, milloin ei-toivottu tapa ilmenee ja mitä tapahtui juuri ennen sitä.
  2. Tee toiminnasta vaikeampaa: Lisää ”kitkaa” niin, että toiminta on mahdotonta tai liian vaivalloista toteuttaa. Tämä tarkoittaa, että kun vihje ilmenee, toiminta vaatii tietoista päätöksentekoa eikä tapaan perustuvaa reaktiota. Tämä edellyttää, että voit muuttaa toiminnan helppoutta. Jos asut muiden kanssa, jotka haluavat pitää suklaata kotona, et voi poistaa suklaata kokonaan.
  3. Sano vain ei: Voimme käyttää tahdonvoimaa ja olla toteuttamatta tapaa. Tämä vaatii, että kun kohtaat vihjeen, käytät motivaatiota ja itsehillintää pidättäytyäksesi. Tämä toimii vain, jos vihjeet on tunnistettu ja ihmiset tarkkailevat ympäristöään niin, että ratkaisevalla hetkellä he keskittyvät riittävästi estääkseen itsensä. Muuten hetki voi mennä ohi, ja huomaat sen vasta myöhemmin. Lisäksi motivaatio parempiin valintoihin on säilytettävä, mikä voi olla haastavaa.
  4. Löydä korvaava tapa: Viimeinen vaihtoehto on tunnistaa uusi käyttäytyminen, joka voi muodostua tavaksi ja syrjäyttää huonon tavan. Ensimmäinen askel on tunnistaa vihje. Uusi käyttäytyminen on toteutettava johdonmukaisesti aina vihjeen ilmetessä. Ajan myötä yhteys vihjeen ja uuden toiminnan välillä vahvistuu vanhaa tapaa enemmän. Tämä vaatii tarkkailua ja vanhan toiminnan estämistä, mutta tekeminen on helpompaa kuin tekemättä jättäminen, joten tämä on todennäköisesti helpompaa kuin vaihtoehto 3. Jotta tämä onnistuisi, uuden toiminnan on oltava yhtä houkuttelevaa kuin vanhan. Esimerkiksi suklaan korvaaminen hedelmillä ei ehkä onnistu, jos hedelmät eivät tuota yhtä suurta tyydytystä.

Käytännön suositukset:

Opettele vihjeesi! Ensimmäinen askel huonojen tapojen katkaisemisessa on tietää ja ymmärtää, mikä ne laukaisee. Onko se tietty ympäristö? Tietty kellonaika? Tietty tunnetila? Tieto tästä on avain niiden katkaisemiseen.

Luo puskuria: Ennaltaehkäisevät toimet voivat olla erinomainen tapa estää huonon tavan toteutuminen. Jos tiedät, että vihjettä ei voi välttää, esimerkiksi stressi laukaisee suklaan syömisen, niin tekemällä tietoisen päätöksen olla ostamatta suklaata viikoittaisessa ruokakaupassa voit vaikeuttaa sen syömistä stressin aikana.

Ajattele: ’Sano vain ei!’ Kun tiedät vihjeesi, voit olla valppaana. Jos tiedät kohtaavasi väistämättömän vihjeen, tee tietoinen päätös tarkkailla vihjeitä ja estää ei-toivottu reaktio pitämällä tietoisuus toiminnasta ja ajattelemalla ’sano vain ei!’.

Korvaa huono hyväksi: Jos voit korvata huonon käyttäytymisen toisella, voit muuttaa ei-toivotun tavan positiiviseksi. Jotta tämä onnistuisi, saatat joutua kokeilemaan muutamaa asiaa. Esimerkiksi jos tiedät viettäväsi liikaa iltoja olutta juoden, lähestymistapa voisi olla:

a) Tunnista vihjeesi (esim. töistä kotiin palaaminen).

b) Muistuta itseäsi, että kotiin tullessa saatat tuntea halun ottaa olut.

c) Jos voit, luo puskuria. Esimerkiksi älä pidä olutta kotona tai siirrä se pois jääkaapista.

d) Luo korvaava toiminta. Kun tulet kotiin, juo alkoholiton juoma, josta pidät, tai tee jotain, mikä vähentää jännitystä (esim. lue kirjaa, pelaa peliä, soita ystävälle tai liiku).

Huonojen tapojen katkaiseminen ei ole helppoa. Mutta jos kiinnität niihin huomiota ja käytät yllä olevia strategioita, ne voidaan voittaa.

Suomennettu: [ Eeva Kettunen]

Read more

Jokainen potilastapaaminen merkittäväksi: Liikunnan edistäminen terveydenhuollossa

Kirjoittanut Amanda Daley, Loughborough University, Iso-Britannia

Isossa-Britanniassa ja Irlannissa Making Every Contact Count -aloite pyrkii hyödyntämään tuhansia päivittäin tapahtuvia terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välisiä tapaamisia terveyskäyttäytymisen muutosten edistämiseksi. Tarkemmin sanottuna Making Every Contact Count rohkaisee ja mahdollistaa terveydenhuollon ammattilaisille luonnollisten rutiininomaisten potilastapaamisten hyödyntämisen, lyhyisiin informaatiotuokioihin terveyskäyttäytymisen muutoksesta. Näiden lähestymistapojen menestys riippuu siitä, ovatko terveydenhuollon ammattilaiset halukkaita käymään näitä keskusteluja päivittäisissä konsultaatioissaan. Making Every Contact Count on tarkoitettu kaikille, eikä se rajoitu tiettyihin terveydenhuollon ammattilaisiin, palveluihin tai potilasryhmiin. Tämän lähestymistavan ansiosta aloite voi vähentää terveyden epätasa-arvoa, koska tavoitteena on tarjota tapaamisten yhteydessä tukea kaikille potilaille. (more…)

Read more

“Mitä jos se tulee takaisin?” Tämä kysymys on syöpähoidot kokeneiden henkilöiden ja heidän läheistensä mielissä.

Kirjoittanut: Gozde Ozakinci, Stirlingin yliopisto

Syöpä yhdistetään usein pelottaviin tilastoihin, kuten esimerkiksi väitteeseen “jokatoinen ihminen sairastuu elämänsä aikana jonkinlaiseen syöpään“. Rohkaisevia kehitystulokset kuitenkin viittaavat siihen, että syövästä selviämisen todennäköisyys paranee. Vuoden 2018 tilastojen mukaan maailmassa oli lähes 44 miljoonaa ihmistä, jotka olivat selvinneet syöpädiagnoosista ja -hoidosta. Tämä on ilahduttava uutinen kaikille syöpädiagnoosin ja -hoidon kokeneille.

Positiivinen kehitys selviytymistilastoissa tarkoittaa myös sitä, että yhä useammat ihmiset elävät syöpähoitojen jälkiseurausten kanssa. Yksi näistä seurauksista on pelko syövän uusiutumisesta. Kirjallisuudessa tämä määritellään “peloksi, huoleksi tai ahdistukseksi, joka liittyy mahdollisuuteen, että syöpä uusiutuu tai etenee”, ja se tunnistetaan laajalti yhdeksi merkittävimmistä elämänlaatuun vaikuttavista ongelmista syöpädiagnoosin saaneilla.

(more…)

Read more

Elinluovutuspäätökseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen

Kirjoittanut Dr Lee Shepherd, Northumbrian yliopisto, UK and Professori Ronan E. O’Carroll, Stirlingin yliopisto, UK and Professori Eamonn Ferguson, Nottinghamin yliopisto, UK

Lukuisat kertomukset todistavat siitä, kuinka kuollut voi pelastaa ihmishenkiä lupautumalla elinten luovuttajaksi. Elinluovuttajan ruumis voi muuttaa jopa yhdeksän ihmiselämää. Tästäkin huolimatta tarvetta elimille on enemmän kuin tarjontaa. Elinluovuttajien puute johtaa pitkiin elinsiirtojen jonotuslistoihin ja monien ennenaikaiseen kuolemaan uutta elintä odottaessa. Elinluovuttajien vähäisyyden vuoksi on tärkeää ymmärtää mitkä asiat vaikuttavat myönteisen elinluovutuspäätöksen tekemiseen.

(more…)

Read more

“Lähtisitkö pikku kävelylle?” – Dyadiset interventiomenetelmät kävelemisen tukena halvauskohtauksen jälkeen

Kirjoittanut Stephan Dombrowski, New Brunswickin Yliopisto, Kanada

Kävele kuolemaa pakoon

Käveleminen on ihmisen perusliikuntamuoto ja se on yhteydessä lukuisiin terveyshyötyihin. Tutkittu tieto osoittaa, että paljon kävelevillä on esimerkiksi pienempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti. Toisin sanoen kuolemaa on mahdollista kävellä pakoon, ainakin jonkin aikaa.

Käveleminen ja aivohalvaus

Käveleminen voi olla erityisen hyödyllistä aivohalvauskohtauksen jälkeen, sillä säännöllinen liikunta voi edistää halvauksesta toipumista ja pienentää sen uusiutumisen riskiä. Säännöllinen liikunta edistää myös yleisesti terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä, mikä on tärkeää, sillä aivohalvaus on yleisimpiä aikuisten toimintakyvyn alenemisen syitä. Liikunnan merkittävistä hyödyistä huolimatta aivohalvauksen saaneet istuvat muita ikätovereitaan enemmän, peräti 75% valveillaoloajastaan. Kävely voisi olla aivohalvauksen saaneille sopiva liikuntamuoto, sillä heistä 95% pystyy kävelemään 11 viikon sisällä halvauskohtauksesta. Lisäksi monet halvauksen saaneista pitävät kävelemisestä. He näkevät sen helposti toteutettavana, mielekkäänä ja usein myös sosiaalisena liikuntamuotona. Kuinka aivohalvauksen saaneita voisi siis rohkaista ja tukea kävelemään enemmän?    (more…)

Read more

Hyväksymis- ja omistautumisterapia: lupaava lähestymistapa pitkittyneen COVID-tartunnan kanssa eläville

Kirjoittanut Amy Barradell, Leicesterin yliopistollisesta sairaalasta, NHS-säätiöstä

Mitä sinulle tarkoittavat sanat ’pitkittynyt COVID’?

Osalla COVID-19 koronavirustartunnan saaneista taudin oireet jatkuvat jopa yli neljä viikkoa sairastetun koronainfektion jälkeen. Tyypillisesti nämä henkilöt kokevat sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita, kunten hengästymistä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja kognitiivisia vaikeuksia. Näin oireilevat nimittävät tilaansa ‘pitkittyneeksi COVID:ksi’.

(more…)

Read more