Tutkimuksen kääntämistä käytäntöön, yksi blogiteksti kerrallaan
Kirjoittanut Aïna Chalabaev, Grenoble Alpes -yliopisto, Ranska
Kuten aiemmassa kirjoituksessa todettiin, säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat hyvin tunnettuja yli 65-vuotiaille. Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut selkeät suositukset liikunnan määrästä ja tyypistä, jotka edistävät terveyttä. Tästä huolimatta ikääntyneet ihmiset ovat edelleen yksi vähiten liikkuvista väestöryhmistä maailmanlaajuisesti.
Read more
By Dr Stephanie Kılınç, Teesside University, UK and Jo Cole, the Tees Valley, Durham and North Yorkshire Neurological Alliance, UK
Long-term conditions are a major concern for global health care systems given their high prevalence and disease burden, including their significant impact on disability-adjusted life years. They also have a significant negative impact on health-related quality of life and are associated with higher rates of anxiety and depression than the general population.
MyLifeTool is a self-management tool for people living with any long-term condition (e.g. diabetes, multiple sclerosis, chronic pain, asthma, anxiety, neurodevelopmental conditions, Acquired Brain Injury, Fibromyalgia). It was developed in partnership with people with long-term conditions, members of Neuro Key and psychologists from Teesside University. It is underpinned by our self-management framework which takes a person-centred, non-instructive perspective on self-management. People with long-term conditions were at the heart of the project, forging the decisions on what MyLifeTool would become and choosing the name. (more…)
Read more
Kirjoittaneet: Kyra Hamilton, Griffith University, Australia ja Amy Peden, University of New South Wales, Australia
Hukkuminen on johtava, mutta pitkälti ehkäistävissä oleva kuoleman ja vammautumisen aiheuttaja, joka jää usein huomiotta. On olemassa yksi yleinen myytti: hukkuminen ei aina johda kuolemaan. Hukkumisen määritelmä on päivitetty selventämään, että hukkuminen on prosessi, ei lopputulos. Tämän prosessin seurauksena voi olla kuolema (kuolemaan johtanut hukkuminen) tai selviytyminen, joko vammojen kanssa tai ilman – esimerkiksi aivohalvauksen tai muiden neurologisten häiriöiden muodossa, jotka johtuvat hapenpuutteesta aivoissa (ei-kuolemaan johtanut hukkuminen). Termit kuten “kuiva hukkuminen”, “toissijainen hukkuminen” tai “lähes hukkuminen” ovat usein mediassa käytettyjä, mutta ne ovat vanhentuneita ja lääketieteellisesti epätarkkoja – siksi niitä ei tulisi enää käyttää. (more…)
Read more
By Annabel Stone and Phillippa Lally, University of Surrey, UK
The New Year is often a time where we aim for change, determined to form new habits and to leave our bad habits behind as the clock strikes midnight. Dusting off our running trainers, filling our shopping trollies with fresh fruit and veg… who hasn’t thought “New Year, New Me”? But a month down the line, why is it our trainers have only seen daylight twice, and that fresh fruit is starting to fur? It seems our bad habits have followed us into the New Year. (more…)
Read more
Kirjoittanut Amanda Daley, Loughborough University, Iso-Britannia
Isossa-Britanniassa ja Irlannissa Making Every Contact Count -aloite pyrkii hyödyntämään tuhansia päivittäin tapahtuvia terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välisiä tapaamisia terveyskäyttäytymisen muutosten edistämiseksi. Tarkemmin sanottuna Making Every Contact Count rohkaisee ja mahdollistaa terveydenhuollon ammattilaisille luonnollisten rutiininomaisten potilastapaamisten hyödyntämisen, lyhyisiin informaatiotuokioihin terveyskäyttäytymisen muutoksesta. Näiden lähestymistapojen menestys riippuu siitä, ovatko terveydenhuollon ammattilaiset halukkaita käymään näitä keskusteluja päivittäisissä konsultaatioissaan. Making Every Contact Count on tarkoitettu kaikille, eikä se rajoitu tiettyihin terveydenhuollon ammattilaisiin, palveluihin tai potilasryhmiin. Tämän lähestymistavan ansiosta aloite voi vähentää terveyden epätasa-arvoa, koska tavoitteena on tarjota tapaamisten yhteydessä tukea kaikille potilaille. (more…)
Read more
Kirjoittanut: Gozde Ozakinci, Stirlingin yliopisto
Syöpä yhdistetään usein pelottaviin tilastoihin, kuten esimerkiksi väitteeseen “jokatoinen ihminen sairastuu elämänsä aikana jonkinlaiseen syöpään“. Rohkaisevia kehitystulokset kuitenkin viittaavat siihen, että syövästä selviämisen todennäköisyys paranee. Vuoden 2018 tilastojen mukaan maailmassa oli lähes 44 miljoonaa ihmistä, jotka olivat selvinneet syöpädiagnoosista ja -hoidosta. Tämä on ilahduttava uutinen kaikille syöpädiagnoosin ja -hoidon kokeneille.
Positiivinen kehitys selviytymistilastoissa tarkoittaa myös sitä, että yhä useammat ihmiset elävät syöpähoitojen jälkiseurausten kanssa. Yksi näistä seurauksista on pelko syövän uusiutumisesta. Kirjallisuudessa tämä määritellään “peloksi, huoleksi tai ahdistukseksi, joka liittyy mahdollisuuteen, että syöpä uusiutuu tai etenee”, ja se tunnistetaan laajalti yhdeksi merkittävimmistä elämänlaatuun vaikuttavista ongelmista syöpädiagnoosin saaneilla.
Read more
Kirjoittanut Dr Lee Shepherd, Northumbrian yliopisto, UK and Professori Ronan E. O’Carroll, Stirlingin yliopisto, UK and Professori Eamonn Ferguson, Nottinghamin yliopisto, UK
Lukuisat kertomukset todistavat siitä, kuinka kuollut voi pelastaa ihmishenkiä lupautumalla elinten luovuttajaksi. Elinluovuttajan ruumis voi muuttaa jopa yhdeksän ihmiselämää. Tästäkin huolimatta tarvetta elimille on enemmän kuin tarjontaa. Elinluovuttajien puute johtaa pitkiin elinsiirtojen jonotuslistoihin ja monien ennenaikaiseen kuolemaan uutta elintä odottaessa. Elinluovuttajien vähäisyyden vuoksi on tärkeää ymmärtää mitkä asiat vaikuttavat myönteisen elinluovutuspäätöksen tekemiseen.
Read more
Kirjoittanut Stephan Dombrowski, New Brunswickin Yliopisto, Kanada
Kävele kuolemaa pakoon
Käveleminen on ihmisen perusliikuntamuoto ja se on yhteydessä lukuisiin terveyshyötyihin. Tutkittu tieto osoittaa, että paljon kävelevillä on esimerkiksi pienempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti. Toisin sanoen kuolemaa on mahdollista kävellä pakoon, ainakin jonkin aikaa.
Käveleminen ja aivohalvaus
Käveleminen voi olla erityisen hyödyllistä aivohalvauskohtauksen jälkeen, sillä säännöllinen liikunta voi edistää halvauksesta toipumista ja pienentää sen uusiutumisen riskiä. Säännöllinen liikunta edistää myös yleisesti terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä, mikä on tärkeää, sillä aivohalvaus on yleisimpiä aikuisten toimintakyvyn alenemisen syitä. Liikunnan merkittävistä hyödyistä huolimatta aivohalvauksen saaneet istuvat muita ikätovereitaan enemmän, peräti 75% valveillaoloajastaan. Kävely voisi olla aivohalvauksen saaneille sopiva liikuntamuoto, sillä heistä 95% pystyy kävelemään 11 viikon sisällä halvauskohtauksesta. Lisäksi monet halvauksen saaneista pitävät kävelemisestä. He näkevät sen helposti toteutettavana, mielekkäänä ja usein myös sosiaalisena liikuntamuotona. Kuinka aivohalvauksen saaneita voisi siis rohkaista ja tukea kävelemään enemmän? (more…)
Read more
Kirjoittanut Amy Barradell, Leicesterin yliopistollisesta sairaalasta, NHS-säätiöstä
Mitä sinulle tarkoittavat sanat ’pitkittynyt COVID’?
Osalla COVID-19 koronavirustartunnan saaneista taudin oireet jatkuvat jopa yli neljä viikkoa sairastetun koronainfektion jälkeen. Tyypillisesti nämä henkilöt kokevat sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita, kunten hengästymistä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja kognitiivisia vaikeuksia. Näin oireilevat nimittävät tilaansa ‘pitkittyneeksi COVID:ksi’.
Read more
Kirjoittanut Marta Moreira Marques, NOVA University of Lisbon, Portugal
Käyttäytymismuutostekniikat ovat käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden rakenuspalikoita, tai niin sanottuja “aktiivisia ainesosia”. On tavoitteena sitten liikunnan lisääminen, tupakoinnin lopettaminen, tai lääkehoitoon sitoutuminen, nämä tekniikat ovat arvokkaita työkaluja interventioiden suunnittelussa. Yleisiin käyttäytymismutostekniikoihin kuuluu muun muassa tavoitteiden asettaminen, omaseuranta, käyttäytymis- ja tervesytiedon välittäminen ja tunteiden säätely.
Read moreTutkimuksen kääntämistä käytäntöön, yksi blogiteksti kerrallaan