Kirjoittaneet: Kyra Hamilton, Griffith University, Australia ja Amy Peden, University of New South Wales, Australia
Hukkuminen on johtava, mutta pitkälti ehkäistävissä oleva kuoleman ja vammautumisen aiheuttaja, joka jää usein huomiotta. On olemassa yksi yleinen myytti: hukkuminen ei aina johda kuolemaan. Hukkumisen määritelmä on päivitetty selventämään, että hukkuminen on prosessi, ei lopputulos. Tämän prosessin seurauksena voi olla kuolema (kuolemaan johtanut hukkuminen) tai selviytyminen, joko vammojen kanssa tai ilman – esimerkiksi aivohalvauksen tai muiden neurologisten häiriöiden muodossa, jotka johtuvat hapenpuutteesta aivoissa (ei-kuolemaan johtanut hukkuminen). Termit kuten “kuiva hukkuminen”, “toissijainen hukkuminen” tai “lähes hukkuminen” ovat usein mediassa käytettyjä, mutta ne ovat vanhentuneita ja lääketieteellisesti epätarkkoja – siksi niitä ei tulisi enää käyttää.
Kuka hukkuu ja missä?
Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että vuonna 2021 noin 300 000 ihmistä kuoli hukkumisen seurauksena – yli 30 ihmistä joka tunti. Tämä luku ei kuitenkaan sisällä esimerkiksi hukkumisia tulvissa tai vesiliikenteessä, kuten veneen kaatumisia tai lautan uppoamisia. Korkean tulotason maissa, kuten Australiassa, näiden tapahtumien mukaan lukeminen nostaa hukkumisten määrää 40 %; matalan ja keskitulotason maissa kasvu on todennäköisesti vielä suurempi.
WHO:n ensimmäinen maailmanlaajuinen hukkumisen ehkäisyn tilanneraportti osoittaa, että alle 5-vuotiaat lapset muodostavat 24 % kaikista hukkumisista, ja lisäksi 19 % hukkumisista tapahtuu 5–14-vuotiaille lapsille. Hukkumisen esiintyvyys on kolme kertaa suurempi matalan ja keskitulotason maissa, jotka muodostavat 92 % kaikista hukkumiskuolemista. Miehillä kuolemaan johtavat hukkumiset ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin naisilla. Pienten lasten suurimmat riskipaikat ovat uima-altaat ja kodin lähiympäristön vesistöt, kun taas aikuiset kohtaavat enemmän riskejä luonnonvesissä, kuten joissa, järvissä, patoaltaissa, rannoilla ja merissä.
Mikä lisää riskiä ja mikä toimii hukkumisen ehkäisyssä?
Iän, sukupuolen ja sijainnin lisäksi useat muut tekijät lisäävät hukkumisriskiä. Näitä ovat esimerkiksi yksilön taidot ja käyttäytyminen – kuten uimataito, tulvaveteen meneminen, alkoholin käyttö – sekä perussairaudet, jotka voivat lisätä haavoittuvuutta.
Muita tekijöitä liittyy itse vesialueeseen: onko lapsilla valvontaa ja esteitä estämässä pääsyä veteen; onko luonnonvesien vaarat tunnistettu ja hallittu; ristiaallokoiden tunnistaminen, voimakkaat virtaukset ja vedenalaiset esteet, kuten kivet ja oksat; sekä valitaanko valvottu uimapaikka, kuten yleinen uima-allas tai vartioitu ranta.
Vaikka hukkumisriskiä lisääviä tekijöitä on monia, on onneksi olemassa tutkittuun näyttöön perustuvia ehkäisystrategioita. Esimerkiksi Australiassa allasaitauslaki, yhdessä koulutuksen ja valvonnan kanssa, on vähentänyt lasten hukkumisia uima-altaissa yli 50 %. Bangladeshin koululaisten selviytymisuintiohjelmat ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi ja vähentäneet dramaattisesti lasten hukkumiskuolemia.
Lait, jotka vaativat turvallisia käytäntöjä veneissä ja laivoissa – kuten pelastusliivien käyttö – auttavat vähentämään hukkumisriskiä vesiliikenteessä. Samalla jatkuva hukkumistutkimus, mukaan lukien hukkumisrekisterien ylläpito ja analysointi, auttaa meitä ymmärtämään ongelmaa ja löytämään parempia ehkäisykeinoja.
Järjestelmätason (“s-frame”) strategiat, kuten lait ja säädökset, voivat muovata turvallisempia käyttäytymismalleja väestötasolla. Kun näitä yhdistetään yksilötason (“i-frame”) toimiin – kuten koulutukseen, sosiaaliseen hyväksyntään ja taitojen opetukseen – voidaan saavuttaa vielä suurempi vaikutus.
Tutkimus osoittaa, että ihmisten ajatuksilla ja tunteilla on suuri rooli terveyskäyttäytymisessä, vesiturvallisuus mukaan lukien. Menneillä kokemuksilla, uskomuksilla turvallisuuskäyttäytymisen hyödyistä ja haitoista, itseluottamuksella, ennakkosuunnittelulla sekä riskin, sosiaalisen paineen ja oman roolin kokemuksella on merkitystä siihen, ryhtyykö henkilö ehkäisemään hukkumista.
Pelkkä tieto vesiturvallisuudesta ei riitä muuttamaan käyttäytymistä pysyvästi. Siksi hukkumisen ehkäisyohjelmien tulisi hyödyntää tutkittuja psykologisia strategioita. Pelottelun sijaan tulee korostaa turvallisuuden tuomia positiivisia vaikutuksia – kuten hauskanpitoa turvallisesti. Lisäksi tulisi tehdä vesiturvallisuudesta normaali osa elämää ottamalla mukaan ystäviä ja perhettä. Itseluottamuksen rakentaminen, pääsyn rajoittaminen riskialueille sekä suunnitelmien tekeminen ja turvallisuustottumusten seuraaminen tukevat pysyviä muutoksia.
Miten voimme jatkossa vähentää hukkumisriskiä?
Maailmanlaajuisesti kuolemaan johtaneet hukkumiset ovat vähentyneet 38 % vuodesta 2000 lähtien, mikä on merkittävä saavutus. Edistys ei kuitenkaan ole ollut tasaista. Joillakin alueilla, erityisesti resurssipulasta kärsivillä alueilla, haasteet ovat edelleen suuria – mukaan lukien ilmastonmuutoksen ja merimatkojen aiheuttamat riskit. Jotta pääsemme eteenpäin, tarvitsemme käytännöllisiä ratkaisuja, jotka yhdistävät sekä yksilötason muutokset (kuten suhtautuminen vesiturvallisuuteen) että järjestelmätason parannukset (kuten infrastruktuuri ja politiikat). Tähän työhön voivat osallistua monet tahot – hallitukset, yhteisöt, kansalaisjärjestöt ja yksilöt – jotka voivat vaikuttaa hukkumisten ehkäisyyn sekä yksilö- että järjestelmätasolla.
Käytännön suosituksia:
- Edistetään lainsäädäntöä, koulutusta ja valvontaa hukkumisen ehkäisemiseksi. Tämä sisältää esimerkiksi allasaitalain, siirrettävien altaiden turvallisuusstandardit ja varoitukset, sekä alkoholin kieltämisen riskialueilla kuten rannoilla ja joilla. Vesiturvallisuus tulisi sisällyttää osaksi laajempia järjestelmiä, kuten koulun uimaopetusta ja tulvaturvallisuutta ajokorttien porrastusjärjestelmissä.
- Edistetään vesiturvallisuutta keskittymällä siihen, miten ihmiset ajattelevat ja kokevat sen. Korostetaan positiivista asennetta – kuten pelastusliivien käytön hyötyjä tai lasten valvontaa veden äärellä – sekä rakennetaan luottamusta omaan kykyyn pysyä turvassa esim. välttämällä ajamista tulvaveden läpi, käyttämällä pelastusliivejä veneillessä ja rajoittamalla alkoholin käyttöä veden äärellä.
- Suunnitellaan vesitoimintaa etukäteen. Kannustetaan ihmisiä miettimään turvallisuusaskelia etukäteen – kuten pelastusliivien pakkaamista tai turvallisen reitin valintaa tulvan aikana. Valmistautuminen estää hukkumisia ja tekee kaikista turvallisempia.
- Tehdään vesiturvallisuudesta arjen normaali osa – kuten pelastusliivien käyttö, lasten tarkka valvonta ja alkoholin välttäminen veden äärellä. Kun nämä tavat ovat yleisiä ja perhe sekä ystävät tukevat niitä, yhä useampi noudattaa niitä, pitäen kaikki turvassa
- Huomioi maailmanlaajuinen hukkumisen ehkäisypäivä 25. heinäkuuta. Pysähdy muistamaan niitä, jotka ovat menehtyneet estettävissä olleisiin hukkumisiin, ja pohdi, kuinka voimme tehdä vesitoiminnasta turvallisempaa. Sitoudu rohkaisemaan jotakuta oppimaan uimaan, osallistu uimaopetukseen itse, lisää tietoisuutta hukkumisen ehkäisystä tai nauti vedestä turvallisia tapoja mallintaen.
Käännös: [Eeva Kettunen]
