Mielten muuttaminen käyttäytymisen muuttamiseksi

Theresa Marteau, Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia

Monet meistä kamppailevat syödäkseen terveellisemmin, juodakseen vähemmän alkoholia, lopettaakseen tupakoinnin tai kävelläkseen ajamisen sijaan. Tämä pätee, vaikka tiedämme näiden muutosten hyödyttävän sekä terveyttämme että planeettaa. Se koskee niin psykologeja ja käyttäytymistieteilijöitä kuin niitä ihmisiä, joita yritämme auttaa.

Tämä kamppailu ei ole tahdonvoiman puutetta. Ongelma on se, että aliarvioimme systemaattisesti sen, kuinka paljon arkipäiväiset ympäristömme muokkaavat käyttäytymistämme, ja yliarvioimme arvojemme ja aikomustemme voiman.

Miksi tieto ei riitä

Ajatellaan yksilöllisiä terveysennusteita. Eikö tieto omasta tarkasta riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen tai sydänsairauteen motivoisi muutokseen? Tutkimusnäyttö kertoo toista. Viisi systemaattista katsausta, jotka sisältävät kymmeniä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, osoittavat, että yksilöllisten riskien – mukaan lukien geneettiset riskitekijät – kertominen vaikuttaa käyttäytymiseen vähän tai ei lainkaan. Liikunnan määrä, tupakointi, alkoholinkäyttö ja epäterveellinen syöminen pysyvät ennallaan.

Samoin ilmastotutkijoilla on yksityiskohtaista tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta he lentävät usein yhtä paljon kuin muutkin tutkijat. Pelkkä tieto harvoin johtaa pysyvään käyttäytymisen muutokseen.

Kyse on ympäristöstä

Käyttäytymistieteen kaksoisprosessimallit luovat hyödyllisen kehyksen selittämään ilmiötä. Käyttäytymistämme säätelee kaksi vuorovaikutuksessa olevaa järjestelmää. Toinen on hidas, pohdiskeleva ja tavoitteellinen. Käytämme sitä lukemiseen, uusien taitojen oppimiseen ja houkutusten vastustamiseen. Toinen on nopea, automaattinen ja vihjeohjautuva – kun näemme kakun, otamme sitä. Kun rajallinen pohdiskeleva kapasiteettimme on täysin kuormittunut, automaattinen järjestelmämme reagoi suoraan ympäristön vihjeisiin. Siksi ympärillämme olevien vihjeiden muuttaminen on tehokkaampaa kuin yrittää muuttaa sitä, mitä päässämme tapahtuu.

Vaikuttavimmat ympäristövihjeet voidaan jäsentää kolmen A:n kautta: edullisuus (Affordability), saatavuus (Availability) ja houkuttelevuus (Appeal).

Edullisuus: hinta muuttaa käyttäytymistä

Tupakan hinnan nostaminen on tehokkain yksittäinen keino vähentää tupakointia. Kymmenen prosentin hinnankorotus vähentää tupakan käyttöä noin 4 %. Sokerijuomaverot vähentävät makeiden juomien kulutusta. Hedelmien ja vihannesten kulutus kasvaa, kun niiden hintaa alennetaan tukien avulla.

Saatavuus: se, mikä on helposti saatavilla, tulee valituksi

Tutkimuksessa, jossa oli mukana 20 000 työntekijää 19 työpaikkaruokalassa, tutkimusryhmäni lisäsi vähäkaloristen lounaiden osuutta ja pienensi runsaskaloristen annosten kokoa. Lopputulos? Työntekijät ostivat 11,5 % vähemmän kaloreita, kun terveellisemmät vaihtoehdot olivat helpommin valittavissa.

Houkuttelevuus: mainonta toimii

Tupakka-, alkoholi- ja epäterveellisen ruoan teollisuuden mainonnan ja sponsoroinnin rajoittaminen vähentää tuotteiden houkuttelevuutta ja ostamista. Samankaltaisia vaikutuksia odotetaan fossiilisten polttoaineiden osalta. Selkeiden varoitusmerkintöjen lisääminen ja brändäyksen poistaminen tuotteista vähentää myös niiden vetovoimaa. Kanadan Yukonissa alkoholiin lisätyt selkeät syöpäriskistä varoittavat merkinnät vähensivät alkoholin myyntiä noin 6 %. Tupakkatuotteiden yksinkertaistettu pakkaus tekee varoituksista näkyvämpiä.

Miksi sääntely on tärkeää

Useimmat käyttäytymistä muuttavat interventiot, jotka muokkaavat arkipäiväisiä ympäristövihjeitä, edellyttävät sääntelyä, koska ne ovat ristiriidassa kaupallisten intressien kanssa. Neljä teollisuudenalaa – tupakka, alkoholi, epäterveellinen ruoka ja fossiiliset polttoaineet – tuottavat tuotteita, jotka aiheuttavat vähintään joka neljännen kuoleman maailmanlaajuisesti vuosittain sekä valtaosan ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasupäästöistä.

Silti tiedotuskampanjat ja vapaaehtoinen itsesääntely ovat edelleen suosituimpia lähestymistapoja. Nämä teollisuudenalat edistävät aktiivisesti tätä suuntausta lobbaamalla, rahoittamalla tutkimusta, joka kyseenalaistaa sääntelyn, sekä kehystämällä valtion toimet vapautta rajoittaviksi.

Mitä pitäisi muuttaa

Tarvitsemme keinoja suojata tutkimusnäyttö ja päätöksenteko yritysten vaikutukselta. Tupakoinnin torjunta tarjoaa mallin. Ne maat, jotka ovat ottaneet käyttöön kansainvälisen tupakkasopimuksen artiklan 5.3, ovat suojanneet päätöksenteon teollisuuden vaikutukselta, toteuttaneet enemmän näyttöön perustuvia politiikkatoimia ja saavuttaneet alhaisemmat tupakointitasot. Tämä suoja tulisi ulottaa kaikkiin yrityksiin, joiden tuotteet heikentävät terveyttämme ja vahingoittavat planeettaamme. Kansalaisraadit ja muut deliberatiivisen demokratian muodot, joissa kansalaiset työskentelevät yhdessä paikallis- tai kansallishallinnon kanssa, ovat myös lupaavia sekä kansalaisten vaikutusvallan että tutkimusnäytön vaikutuksen lisäämisessä.

Käytännön suosituksia

Terveydenhuollon ammattilaisille

  1. Aloita ympäristöstä, ei koulutuksesta. Työskennellessäsi asiakkaiden tai potilaiden kanssa tunnista ympäristövihjeet, jotka laukaisevat ei-toivotun käyttäytymisen. Sen sijaan, että keskittyisit pelkästään motivaatioon tai tietoon, auta ihmisiä muokkaamaan lähiympäristöään. Esimerkiksi: pidä hedelmät näkyvillä ja prosessoidut välipalat poissa näkyvistä; säilytä polkupyörä käytävällä kellarin sijaan; käytä pienempiä lautasia ja laseja.
  1. Vaikuta työpaikan muutoksiin. Tee yhteistyötä organisaatiosi kanssa lisätäksesi terveellisempien vaihtoehtojen saatavuutta ja alentaaksesi niiden hintaa ruokaloissa. Yksinkertaiset muutokset, kuten kasvipohjaisten aterioiden asettaminen oletusvaihtoehdoksi, josta voi helposti kieltäytyä, voivat merkittävästi ohjata käyttäytymistä.

Kansanterveydestä päättäville

  1. Tee näkymätön näkyväksi. Hyödynnä kanaviasi viestiäksesi, miten ympäristöt muokkaavat käyttäytymistä. Haasta vallitseva ajatus siitä, että käyttäytymisen muutos on ensisijaisesti yksilön tahdonvoimaa tai tietoa koskeva kysymys. Tutkimusnäyttö osoittaa, että kyse on ennen kaikkea kontekstien muuttamisesta, ei pelkästään ajattelutapojen.
  1. Osallista päättäjiä. Tunnista näyttöön ja politiikkaan liittyvät aukot paikallisella ja kansallisella tasolla. Kirjoita päättäjille konkreettisia, tutkimusnäyttöön perustuvia suosituksia. Monet ovat vastaanottavaisia asiantuntijatiedolle, erityisesti silloin kun siihen sisältyy käytännön ratkaisuja. Esimerkiksi kirjeeni Ison-Britannian terveysministerille johti tutkimusnäytön koontiin siitä, miten käyttäytymisen muutoksella voidaan lisätä terveitä elinvuosia.
  1. Rakenna koalitioita sääntelyn puolesta. Tee yhteistyötä organisaatioiden kanssa, jotka ajavat näyttöön perustuvia politiikkatoimia tupakan, alkoholin, ruoan ja liikenteen osalta. Yhteinen vaikuttamistyö on keskeistä teollisuuden vaikutusvallan vastustamisessa. Etsi mahdollisuuksia tuottaa tutkimusnäytön koonteja, jotka tukevat vahvempaa sääntelyä – samaan tapaan kuin tupakoinnin torjunta on onnistunut asiantuntijoiden koordinoidun vaikuttamisen kautta.

Suomentanut: Eleonoora Hintsa

Read more

Sitting less: Small changes that make a big difference

By Zofia Szczuka, SWPS University, Poland and Deakin University, Australia

Sedentary behaviors: more than just “not being active”

The health benefits of increasing physical activity are widely known. But do we give the same attention to so-called ‘sedentary behaviors’?

Sedentary behaviors are any waking activities we do while sitting or lying down during the day that require very little energy from our bodies. Importantly, sedentary behaviors are NOT the same as low physical activity. You may spend your mornings jogging for 30 minutes each day, yet still spend the rest of the day sitting for prolonged periods at work or at home. This is sometimes described as the “active couch potato” phenomenon, where regular exercise coexists with long hours of sitting. Reducing sedentary behavior and increasing physical activity are complementary goals in current World Health Organization guidelines.

(more…)

Read more

Terveystyöntekijöiden tukeminen rokote-epäröinnin käsittelyssä

Dawn Holford, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia; Linda Karlsson, Turun yliopisto, Suomi; Frederike Taubert, Erfurtin yliopisto, Saksa; Emma C. Anderson, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia; Virginia C. Gould, Bristolin yliopisto, Iso-Britannia

Rokotteisiin liittyvien väärinkäsitysten oikaiseminen

Rokottaminen on yksi kansanterveyden menestyksekkäimmistä keinoista – on arvioitu, että rokotteet pelastavat kuusi ihmishenkeä joka minuutti. Rokotteisiin on kuitenkin kohdistunut julkista vastustusta, ja sitkeä disinformaatio heikentää luottamusta rokottamiseen, mikä haastaa rokotustehtävissä toimivia terveydenhuollon ammattilaisia. Miten terveydenhuollon työntekijät pysyvät perässä rokotteista leviävien väärien väitteiden tulvassa? Mitä he voivat sanoa potilaille, jotka käyttävät näitä väitteitä syynä olla rokottamatta itseään tai lapsiaan?

(more…)

Read more

Ikääntymisen uudelleenarviointi: aktiivisuuden ja terveyden ylläpitäminen

Kirjoittanut Aïna Chalabaev, Grenoble Alpes -yliopisto, Ranska

Kuten aiemmassa kirjoituksessa todettiin, säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat hyvin tunnettuja yli 65-vuotiaille. Maailman terveysjärjestö (WHO) on antanut selkeät suositukset liikunnan määrästä ja tyypistä, jotka edistävät terveyttä. Tästä huolimatta ikääntyneet ihmiset ovat edelleen yksi vähiten liikkuvista väestöryhmistä maailmanlaajuisesti.

(more…)

Read more

MyLifeTool: Henkilökeskeinen, kokonaisvaltainen lähestymistapa pitkäaikaissairauksien itsehoitoon

Kirjoittajat: Dr Stephanie Kılınç, Teesside University, Iso-Britannia ja Jo Cole, Tees Valley, Durham ja North Yorkshire Neurological Alliance, Iso-Britannia

Pitkäaikaissairaudet ovat merkittävä haaste maailmanlaajuisille terveydenhuoltojärjestelmille niiden korkean esiintyvyyden ja tautitaakan vuoksi, mukaan lukien merkittävä vaikutus elinvuosiin. Ne heikentävät huomattavasti terveyteen liittyvää elämänlaatua ja liittyvät korkeampiin ahdistus- ja masennuslukuihin verrattuna väestöön yleisesti.

(more…)

Read more

Pinnan yläpuolella: Uudelleenajattelua hukkumisen ehkäisemiseksi kaikilla tasoilla

Kirjoittaneet: Kyra Hamilton, Griffith University, Australia ja Amy Peden, University of New South Wales, Australia

Hukkuminen on johtava, mutta pitkälti ehkäistävissä oleva kuoleman ja vammautumisen aiheuttaja, joka jää usein huomiotta. On olemassa yksi yleinen myytti: hukkuminen ei aina johda kuolemaan. Hukkumisen määritelmä on päivitetty selventämään, että hukkuminen on prosessi, ei lopputulos. Tämän prosessin seurauksena voi olla kuolema (kuolemaan johtanut hukkuminen) tai selviytyminen, joko vammojen kanssa tai ilman – esimerkiksi aivohalvauksen tai muiden neurologisten häiriöiden muodossa, jotka johtuvat hapenpuutteesta aivoissa (ei-kuolemaan johtanut hukkuminen). Termit kuten “kuiva hukkuminen”, “toissijainen hukkuminen” tai “lähes hukkuminen” ovat usein mediassa käytettyjä, mutta ne ovat vanhentuneita ja lääketieteellisesti epätarkkoja – siksi niitä ei tulisi enää käyttää. (more…)

Read more

Vanhoista tavoista on vaikea luopua: Miten katkaista huonot tavat?

Kirjoittajat: Annabel Stone ja Phillippa Lally, University of Surrey, Iso-Britannia

Uusi vuosi on usein aikaa, jolloin pyrimme muutokseen – päätämme luoda uusia tapoja ja jättää huonot tavat taakse, kun kello lyö keskiyön. Kaivamme lenkkarit esiin, täytämme ostoskärryt tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla… kuka ei olisi ajatellut: ”Uusi vuosi, uusi minä”? Mutta kuukauden kuluttua, miksi lenkkarit ovat nähneet päivänvalon vain kahdesti ja hedelmät alkavat homehtua? Näyttää siltä, että huonot tapamme ovat seuranneet meitä uuteen vuoteen.

Psykologit määrittelevät tavat prosessiksi, joka saa meidät toimimaan automaattisesti, kun kohtaamme tilanteen (vihjeen), jossa olemme aiemmin toistuvasti tehneet kyseisen toiminnan. Vihje voi olla tunneperäinen, kuten stressin tunne, joka herättää halun syödä suklaata, sosiaalinen, kuten oluen juominen joka kerta, kun tapaat ystäviä pubissa, tai fyysinen paikka, esimerkiksi kahvilaan astuessa tilaat aina latten. Motivaatio jättää huonot tavat taakse ei välttämättä estä sinua toimimasta automaattisesti, kun kohtaat tutun vihjeen.

Tavan taustalla oleva mekanismi on mielleyhtymä vihjeen ja toiminnan välillä. Emme vielä tiedä, miten tuo yhteys poistetaan. Tavan tutkijat kuitenkin listaavat neljä keinoa, joilla voit häiritä tavan prosessia niin, ettei toivottua käyttäytymistä tapahdu:

  1. Vältä vihjettäsi: Jos et kohtaa vihjettä, et toteuta tapaa. Tämä edellyttää, että ihmiset tunnistavat vihjeet, jotka laukaisevat huonot tavat. Esimerkiksi jos pubissa seurustelu laukaisee liiallisen alkoholinkäytön, toisenlaisen tapaamispaikan ehdottaminen voi olla hyödyllistä. Yksi tapa tunnistaa vihjeet on pitää päiväkirjaa siitä, milloin ei-toivottu tapa ilmenee ja mitä tapahtui juuri ennen sitä.
  2. Tee toiminnasta vaikeampaa: Lisää ”kitkaa” niin, että toiminta on mahdotonta tai liian vaivalloista toteuttaa. Tämä tarkoittaa, että kun vihje ilmenee, toiminta vaatii tietoista päätöksentekoa eikä tapaan perustuvaa reaktiota. Tämä edellyttää, että voit muuttaa toiminnan helppoutta. Jos asut muiden kanssa, jotka haluavat pitää suklaata kotona, et voi poistaa suklaata kokonaan.
  3. Sano vain ei: Voimme käyttää tahdonvoimaa ja olla toteuttamatta tapaa. Tämä vaatii, että kun kohtaat vihjeen, käytät motivaatiota ja itsehillintää pidättäytyäksesi. Tämä toimii vain, jos vihjeet on tunnistettu ja ihmiset tarkkailevat ympäristöään niin, että ratkaisevalla hetkellä he keskittyvät riittävästi estääkseen itsensä. Muuten hetki voi mennä ohi, ja huomaat sen vasta myöhemmin. Lisäksi motivaatio parempiin valintoihin on säilytettävä, mikä voi olla haastavaa.
  4. Löydä korvaava tapa: Viimeinen vaihtoehto on tunnistaa uusi käyttäytyminen, joka voi muodostua tavaksi ja syrjäyttää huonon tavan. Ensimmäinen askel on tunnistaa vihje. Uusi käyttäytyminen on toteutettava johdonmukaisesti aina vihjeen ilmetessä. Ajan myötä yhteys vihjeen ja uuden toiminnan välillä vahvistuu vanhaa tapaa enemmän. Tämä vaatii tarkkailua ja vanhan toiminnan estämistä, mutta tekeminen on helpompaa kuin tekemättä jättäminen, joten tämä on todennäköisesti helpompaa kuin vaihtoehto 3. Jotta tämä onnistuisi, uuden toiminnan on oltava yhtä houkuttelevaa kuin vanhan. Esimerkiksi suklaan korvaaminen hedelmillä ei ehkä onnistu, jos hedelmät eivät tuota yhtä suurta tyydytystä.

Käytännön suositukset:

Opettele vihjeesi! Ensimmäinen askel huonojen tapojen katkaisemisessa on tietää ja ymmärtää, mikä ne laukaisee. Onko se tietty ympäristö? Tietty kellonaika? Tietty tunnetila? Tieto tästä on avain niiden katkaisemiseen.

Luo puskuria: Ennaltaehkäisevät toimet voivat olla erinomainen tapa estää huonon tavan toteutuminen. Jos tiedät, että vihjettä ei voi välttää, esimerkiksi stressi laukaisee suklaan syömisen, niin tekemällä tietoisen päätöksen olla ostamatta suklaata viikoittaisessa ruokakaupassa voit vaikeuttaa sen syömistä stressin aikana.

Ajattele: ’Sano vain ei!’ Kun tiedät vihjeesi, voit olla valppaana. Jos tiedät kohtaavasi väistämättömän vihjeen, tee tietoinen päätös tarkkailla vihjeitä ja estää ei-toivottu reaktio pitämällä tietoisuus toiminnasta ja ajattelemalla ’sano vain ei!’.

Korvaa huono hyväksi: Jos voit korvata huonon käyttäytymisen toisella, voit muuttaa ei-toivotun tavan positiiviseksi. Jotta tämä onnistuisi, saatat joutua kokeilemaan muutamaa asiaa. Esimerkiksi jos tiedät viettäväsi liikaa iltoja olutta juoden, lähestymistapa voisi olla:

a) Tunnista vihjeesi (esim. töistä kotiin palaaminen).

b) Muistuta itseäsi, että kotiin tullessa saatat tuntea halun ottaa olut.

c) Jos voit, luo puskuria. Esimerkiksi älä pidä olutta kotona tai siirrä se pois jääkaapista.

d) Luo korvaava toiminta. Kun tulet kotiin, juo alkoholiton juoma, josta pidät, tai tee jotain, mikä vähentää jännitystä (esim. lue kirjaa, pelaa peliä, soita ystävälle tai liiku).

Huonojen tapojen katkaiseminen ei ole helppoa. Mutta jos kiinnität niihin huomiota ja käytät yllä olevia strategioita, ne voidaan voittaa.

Suomennettu: [ Eeva Kettunen]

Read more

Jokainen potilastapaaminen merkittäväksi: Liikunnan edistäminen terveydenhuollossa

Kirjoittanut Amanda Daley, Loughborough University, Iso-Britannia

Isossa-Britanniassa ja Irlannissa Making Every Contact Count -aloite pyrkii hyödyntämään tuhansia päivittäin tapahtuvia terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välisiä tapaamisia terveyskäyttäytymisen muutosten edistämiseksi. Tarkemmin sanottuna Making Every Contact Count rohkaisee ja mahdollistaa terveydenhuollon ammattilaisille luonnollisten rutiininomaisten potilastapaamisten hyödyntämisen, lyhyisiin informaatiotuokioihin terveyskäyttäytymisen muutoksesta. Näiden lähestymistapojen menestys riippuu siitä, ovatko terveydenhuollon ammattilaiset halukkaita käymään näitä keskusteluja päivittäisissä konsultaatioissaan. Making Every Contact Count on tarkoitettu kaikille, eikä se rajoitu tiettyihin terveydenhuollon ammattilaisiin, palveluihin tai potilasryhmiin. Tämän lähestymistavan ansiosta aloite voi vähentää terveyden epätasa-arvoa, koska tavoitteena on tarjota tapaamisten yhteydessä tukea kaikille potilaille. (more…)

Read more

“Mitä jos se tulee takaisin?” Tämä kysymys on syöpähoidot kokeneiden henkilöiden ja heidän läheistensä mielissä.

Kirjoittanut: Gozde Ozakinci, Stirlingin yliopisto

Syöpä yhdistetään usein pelottaviin tilastoihin, kuten esimerkiksi väitteeseen “jokatoinen ihminen sairastuu elämänsä aikana jonkinlaiseen syöpään“. Rohkaisevia kehitystulokset kuitenkin viittaavat siihen, että syövästä selviämisen todennäköisyys paranee. Vuoden 2018 tilastojen mukaan maailmassa oli lähes 44 miljoonaa ihmistä, jotka olivat selvinneet syöpädiagnoosista ja -hoidosta. Tämä on ilahduttava uutinen kaikille syöpädiagnoosin ja -hoidon kokeneille.

Positiivinen kehitys selviytymistilastoissa tarkoittaa myös sitä, että yhä useammat ihmiset elävät syöpähoitojen jälkiseurausten kanssa. Yksi näistä seurauksista on pelko syövän uusiutumisesta. Kirjallisuudessa tämä määritellään “peloksi, huoleksi tai ahdistukseksi, joka liittyy mahdollisuuteen, että syöpä uusiutuu tai etenee”, ja se tunnistetaan laajalti yhdeksi merkittävimmistä elämänlaatuun vaikuttavista ongelmista syöpädiagnoosin saaneilla.

(more…)

Read more

Elinluovutuspäätökseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen

Kirjoittanut Dr Lee Shepherd, Northumbrian yliopisto, UK and Professori Ronan E. O’Carroll, Stirlingin yliopisto, UK and Professori Eamonn Ferguson, Nottinghamin yliopisto, UK

Lukuisat kertomukset todistavat siitä, kuinka kuollut voi pelastaa ihmishenkiä lupautumalla elinten luovuttajaksi. Elinluovuttajan ruumis voi muuttaa jopa yhdeksän ihmiselämää. Tästäkin huolimatta tarvetta elimille on enemmän kuin tarjontaa. Elinluovuttajien puute johtaa pitkiin elinsiirtojen jonotuslistoihin ja monien ennenaikaiseen kuolemaan uutta elintä odottaessa. Elinluovuttajien vähäisyyden vuoksi on tärkeää ymmärtää mitkä asiat vaikuttavat myönteisen elinluovutuspäätöksen tekemiseen.

(more…)

Read more