Asiakkaan selviytymisstrategioiden selvittäminen on tärkeää

Kirjoittaneet Nadia Garnefski ja Vivian Kraaij, Kliinisen psykologian laitos, Leidenin yliopisto, Alankomaat

“Rob kuuli juuri, että hänellä on HIV (kielteinen tapahtuma). Hän ajattelee olevansa itse syypää (itsesyytökset) ja välttää ystäviensä tapaamista (vetäytyminen). Tilanne surettaa häntä. Kotona istuessaan hän ei pysty lopettamaan tunteissaan vellomista (märehtiminen) ja hän kokee, että tilanne on täystuho (katastrofiajattelu). Suru tekee hänestä voimattoman, ja hän vetäytyy entistä enemmän, mikä taas tekee hänet entistäkin surullisemmaksi. Rob on joutunut itseään vahvistavaan noidankehään.”

Vaikeissa elämäntilanteissa ihmiset kokevat monia voimakkaita tunteita. Niitä voi käsitellä monilla erilaisilla ajattelun ja käyttäytymisen keinoilla, eli kognitiivisilla ja behavioraalisilla selviytymisstrategioilla. Tätä kutsutaan myös copingiksi. Lazaruksen mukaan coping tarkoittaa yksilön pyrkimyksiä hallita psyykkistä stressiä tilanteissa, jotka ovat haitallisia, uhkaavia tai haastavia. Yllä olevassa esimerkissä Robin kielteinen elämäntapahtuma oli se, että hän kuuli HIV-tartunnastaan. Stressaavat tapahtumat voivat olla monenlaisia: kertaluonteisia kuten kuolema, avioero tai irtisanominen, tai pitkäkestoisempia kuten kiusaaminen, työkuormitus tai parisuhdeongelmat. Selviytymisstrategiat liittyvät kaikenlaisten stressaavien elämäntilanteiden hallintaan.

Selviytymisstrategiat voidaan jakaa kognitiivisiin (miten ajattelee) ja behavioraalisiin (miten toimii). Esimerkiksi itsesyytökset ovat kognitiivinen selviytymisstrategia. Sitä käyttävät ihmiset syyttävät itseään tapahtuneesta (Rob syytti itseään HIV:n saamisesta). Muita kognitiivisia keinoja ovat märehtiminen ja katastrofiajattelu. Märehtiminen tarkoittaa sitä, että käy läpi mielessään yhä uudelleen niitä tunteita ja ajatuksia, joita kielteiseen kokemukseen liittyy. Katastrofiajattelu tarkoittaa keskittymistä kokemuksen katastrofaalisiin puoliin. Rob käytti kumpaakin näistä strategioista. Muita kognitiivisia keinoja ovat syyttely, hyväksyminen, keskittyminen mukavampiin asioihin, suunnitelman muodostaminen, myönteinen uudelleenarviointi tai myönteisen merkityksen antaminen ja tapahtuneen suhteuttaminen (vertaamalla sitä muihin, pahempiin tapahtumiin). Yhteensä on eritelty yhdeksän erilaista kognitiivista selviytymisstrategiaa.

Esimerkki behavioraalisesta selviytymisstrategiasta on vetäytyminen, joka tarkoittaa tilanteiden ja sosiaalisten kontaktien välttämistä, kuten Rob teki. Muita behavioraalisia strategioita ovat muuhun tekemiseen keskittyminen, tapahtuneen käsittely aktiivisesti toimimalla, sosiaalisen tuen hakeminen ja huomiotta jättäminen, jolla tarkoitetaan sitä, että käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Behavioraalisia strategioita on eritelty yhteensä viisi.

Selviytymisstrategioiden mittaamiseen on kehitetty ja validoitu kaksi kyselymittaria: CERQ (Cognitive Emotion Regulation Questionaire) mittaa kognitiivisia ja BERQ (Behavioral Emotion Regulation Questionnaire) behavioraalisia strategioita. CERQ on käännetty ja validoitu useille eri kielille, ja BERQ-kyselyä käännetään parhaillaan.

Kognitiivisten ja behavioraalisten selviytymisstrategioiden roolia tarkastelevissa, CERQ- ja BERQ-kyselyitä hyödyntävissä tutkimuksissa on havaittu, että jotkut strategiat ovat hyödyllisiä ja jotkut eivät. Kognitiivisista strategioista märehtimisestä, katastrofiajattelusta ja itsesyytöksistä ei ole apua, kun taas myönteinen uudelleenarviointi, suhteuttaminen ja myönteinen keskittyminen mukavampiin asioihin ovat hyödyllisempiä. Behavioraalisista strategioista vetäytymisestä ja huomiotta jättämisestä ei ole apua, kun taas hyödyllisiä ovat aktiivinen lähestyminen, muuhun tekemiseen keskittyminen ja sosiaalisen tuen hakeminen. Yleisesti ottaen voidaan sanoa näin, mutta joissakin tilanteissa voi olla toisin. Tieto asiakkaan kognitiivisista ja behavioraalisista selviytymisstrategioista voi auttaa ymmärtämään hänen psyykkisten ongelmiensa noidankehää ja sitä, kuinka huonosti toimivia strategioita voisi muuttaa hyödyllisemmiksi.

“Rob aloitti terapian. Terapeutti mittasi Robin kognitiiviset ja behavioraaliset selviytymisstrategiat ja sai selville, että Robille tyypillisiä keinoja olivat itsesyytökset, märehtiminen, katastrofiajattelu ja vetäytyminen. Hän selitti Robille, ettei näistä keinoista ole hyötyä ja että ne voivat vielä pahentaa hänen masennustaan aiheuttamalla itseään vahvistavan noidankehän. He alkoivat työskennellä katkaistakseen vetäytymisen ja muuttaakseen kielteiset ajattelutavat käyttämällä kognitiivisen käyttäytymisterapian tekniikoita. Muutaman tapaamisen jälkeen Rob alkoi taas nähdä ystäviään ja voi nyt paljon paremmin.”

Suosituksia käytäntöön

  • Selvitä aina asiakkaan selviytymisstrategiat samalla, kun tutustut hänen psyykkisiin ongelmiinsa. Ne kertovat tärkeää tietoa siitä, mihin terapiassa kannattaa keskittyä.
  • Tarjoa tietoa siitä, että kognitiiviset ja behavioraaliset selviytymisstrategiat voivat olla osa masennuksen noidankehää.
  • Kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä voidaan muuttaa huonosti toimivia kognitiivisia ja behavioraalisia strategioita. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi käyttäytymisen aktivoiminen ja kielteisten ajatusten haastaminen.