Kirjoittanut G. Graffigna, Sacro Cuoren katolinen yliopisto, Italia

 Kaikkien hoitoketjuun kuuluvien terveydenhuollon ammattilaisten täytyy tehdä koordinoitua yhteistyötä, jotta terveydenhuolto toimii tehokkaasti. Lääketieteessä tarvitaan siis tiimityötä. Jos lähtökohta on tämä, potilas täytyy nähdä osana joukkuetta.

Potilaan osallistamisen konsepti ottaa tämän huomioon. Osallistaminen on tehokkaamman ja kestävämmän terveydenhuollon tärkeä osa.

 Mitä potilaan osallistaminen tarkoittaa?

Potilaan osallistamisen lähestymistavassa ihmistä ei nähdä pelkästään hoidon vastaanottajana vaan keskeisenä toimijana terveyspalveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Osallistaminen on prosessi, jonka myötä ihmiset otetaan aktiivisesti ja aidosti mukaan määrittelemän heidän hoitonsa kannalta keskeisiä kysymyksiä. Tähän kuuluvat päätöksenteko ihmisten elämään vaikuttavista asioista, käytäntöjen muotoilu ja toteutus, palveluiden suunnittelu, kehittäminen ja toteutus ja teot käyttäytymisen ja elämäntapamuutosten eteen. Potilaiden psykologiset asenteet, motivaatio, tunteet ja valmius osallistua terveydenhuoltoon ovat tässä keskeisiä.

Vuonna 2017 tutkimusryhmämme esitteli ja validoi tieteellisesti psykososiaalisen viitekehyksen, jolla voi edistää ja analysoida potilaiden osallistamista (Patient Health Engagement Model). Tämä uusi näyttöön perustuva psykologinen teoria pyrkii selittämään, kuinka potilaan osallisuus kehittyy potilaan näkökulmasta katsottuna. Mallin mukaan potilaan osallistaminen on dynaaminen ja kehittyvä prosessi, jonka myötä potilas löytää uudella tavalla päämäärätietoisuutensa ja kykynsä omiin projekteihin – sairaudesta huolimatta.

Malli painottaa, että on potilaan oma valinta muuttaa suhtautumistaan terveydenhuoltoon siten, että hänestä tulee passiivisen vastaanottajan sijaan kumppani ja ”apuohjaaja” terveydenhuoltokokemuksessa. Tämä roolin ja identiteetin muutos tapahtuu vähitellen, kun potilaan sopeutuminen ja resilienssi sairautta kohtaan kehittyvät. Potilaan täyttä osallisuutta edeltää sarja emotionaalisia ja motivationaalisia ponnistuksia: potilas pyrkii muodostamaan uuden käsityksen sairaudestaan ja potilaan roolistaan ja identiteetistään. Muutos on tärkeä, jotta potilas sitoutuu hoitoon ja ottaa onnistuneesti haltuun uudet toimintatavat ja elintavat.

Malliin kuuluu neljä vaihetta, joista jokaisessa terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea potilaan osallisuutta.

• Vaihe 1: Katkos (engl. blackout). Tässä vaiheessa potilas kokee psykologista haavoittuvuutta kriittisen tapahtuman, yleensä diagnoosin, vuoksi. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee tarjota emotionaalista tukea ja auttaa potilasta sopeutumaan elämään sairauden kanssa. Keskeistä on auttaa potilasta saavuttamaan uudenlainen toimijuuden ja kontrollin kokemus suhteessa sairauteensa. Toisin sanoen potilasta voi tukea ja auttaa tuntemaan, että hän voi omalla toiminnallaan tehokkaasti hallita terveyttään.
• Vaihe 2 Kiihtyminen (engl. arousal): Tässä vaiheessa potilaalla on alustava tietoisuus sairaudestaan mutta vain pinnallista tietoa siitä, kuinka sen kanssa toimitaan, ja moni jättää hoidon kesken. Tässä kohtaa terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeitä kiintopisteitä. Potilasta täytyy tukea hallitsemaan sairauttaan ja selviämään sen kanssa. Näin voidaan ehkäistä hoidon keskeyttämistä.
• Vaihe 3 Kiinnittyminen (engl. adhesion): Tähän vaiheeseen mennessä potilas on hyväksynyt sairautensa ja päässyt yli enimmästä sen tuomasta psyykkisestä kuormasta. Terveydenhuollon ammattilainen voi tukea potilasta auttamalla ylläpitämään sopivaa terveyskäyttäytymistä myös stressaavissa ja epätavallisissa tilanteissa.
• Vaihe 4 Elämänlaatuprojekti (engl. eudaimonic project): Viimeisessä vaiheessa potilas on täysin tietoinen sairaudestaan ja sen merkityksestä. Hän on muuttanut elämäntapojaan hoitosuositusten mukaisesti ja hän on aktiivinen toimija, joka tavoittelee myönteistä ja tyydyttävää elämänlaatua kroonisesta sairaudesta huolimatta. Tässä vaiheessa terveydenhuollon ammattilaiset ovat luotettavia liittolaisia, ja potilasta tulee tukea näkemään itsensä aktiivisena hoitotiimin jäsenenä.

Muutos passiivisesta lähestymistavasta säännölliseen ja tehokkaaseen, aktiiviseen terveyskäyttäytymiseen perustuu mutkikkaaseen merkityksenantoprosessiin ja identiteetin jäsennykseen. Subjektiivinen ja joskus irrationaalinen käsitys itsestä ja ainutlaatuiset linssit, joiden läpi yksilöt arvioivat elämänlaatuaan, ovat meidän mielestämme keskeisiä, jotta osallistaminen on mahdollista. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat siis ottaa näitä näkökulmia mukaan omiin käytäntöihinsä.

Mallimme on osoitettu ennustavan itsehoidon hallintaa ja potilaiden sitoutumista reseptilääkkeiden käyttöön. Kun potilaan osallisuutta määritetään ja mitataan psykososiaalisesta näkökulmasta, voidaan ymmärtää paljon paremmin sitä, kuinka potilas päättää muuttaa rooliaan terveydenhuoltoprosessissa, niin että hänestä tulee selvemmin osa sitä.

Kaiken kaikkiaan ihmisen kokemus emotionaalisesta kontrollista sairauteensa ja hoitoonsa määrittää olennaisesti sitä, kuinka hyvin hän selviytyy sairautensa kanssa. Mitä paremmin näitä tunteita ja rooleja ymmärretään, sitä paremmat mahdollisuudet potilailla on päästä kunnolla osalliseksi hoitoprosessissa. Terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli kaikissa muutosvaiheissa: diagnoosista siihen saakka, kun potilaalla on kaikki tarvittava tieto ja hän on aktiivisesti sitoutunut hoitoonsa.

Suosituksia käytäntöön

• Mittaa potilaan osallisuutta: potilaan osallisuuden mittarilla (engl. Patient Health Engagement Scale) voi seurata potilaan osallisuutta systemaattisesti erilaisissa kliinisissä konteksteissa. Näin osallisuutta voidaan edistää yksilöllisillä menetelmillä ja interventioilla.
• Rakenna luottamusta: Käytä yksilöllistä viestintää (eli potilaan ja lääkärin välistä viestintää, joukkoviestintää, sosiaalisen markkinoinnin viestintää), joka sopii potilaan sitoutumisen asteeseen.
• Avoin terveydenhuoltokulttuuri: Lääketieteellisissä konteksteissa ja koulutuksessa pitäisi pyrkiä toteuttamaan koulutusohjelmia, jotka tuovat terveydenhuollon ammattilaisille osallistamiseen tarvittavaa tietoa ja viestintä- ja ihmissuhdetaitoja.
• Innosta potilaita: Auta näkemään asioiden valoisat puolet. Vahvista optimistista, myönteiseen keskittyvää asennetta, joka auttaa suodattamaan huonoja uutisia, jotka voisivat lannistaa osallistumismotivaatiota.