Kirjoittanut Katherine Brown, University of Hertfordshire, Iso-Britannia 

Tämä blogikirjoitus perustuu osittain omiin työkokemuksiin yliopistolla ja paikallishallituksen terveysministeriössä. Tämä kaksoisrooli on mahdollistanut sekä tutkimukseni soveltamisen, että interventioiden suunnittelun ja evaluoinnin käytännössä.

Riippumatta siitä tilaatko, hallinnoitko, suunnitteletko vai tarjoatko terveyspalveluita, on todennäköistä, että on olemassa ainakin yksi käyttäytymismalli, johon haluat vaikuttaa, jotta palvelu on onnistunut. Tämä pätee sekä tarttuviin sairauksiin (esim. covid-19, tuberkuloosi, tai sukupuoliteitse tarttuvat infektiot), että tartuttamattomiin tauteihin (esim. sydänsairaudet, COPD, toisen tyypin diabetes, tai liikalihavuus) – ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa sairauden taakkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi yksinomaan vastuussa terveydestään, tai että häntä tulisi syyllistää sairaudesta tai terveysongelmista – päinvastoin! Henkilön terveydentilanne on perinnöllisten, biologisten, sosiaalisten ja elinpiiriin liittyvien tekijöiden summa. Näiden eri vaikuttavien tekijöiden, tai determinanttien, huomioiminen on avain terveyden edistämiseen ja ylläpitoon.

Käyttäytymisen keskeinen rooli sairauden hallinnassa on korostunut globaalilla tasolla covid-19 pandemian aikana. Olemme joutuneet välttämään kontakteja toisiin ihmisiin, pesemään ja desinfioimaan kätemme säännöllisesti, välttämään kasvojemme koskettelua, käyttämään hengityssuojainta, eristäytymään jos olemme huomanneet oireita, tai jäämään karanteeniin tartunnan tai matkustamisen takia. Kun mahdollisimman moni noudattaa näitä ohjeita, viruksen leviämistä voidaan minimoida, ja täten edistää terveyttä.

Yksi merkittävimmistä tutkimuskohteista terveyspsykologian tieteenalalla on ymmärtää, miten monet eri toisiinsa vaikuttavat tekijät vaikuttavat käyttäytymiseen, joka suojaa tai edistää omaa, kanssaihmisten ja koko populaation terveyttä. Kun ymmärrämme mitkä tekijät ajavat tätä käyttäytymistä, voimme pyrkiä kehittämään tapoja edistämään terveyskäyttäytymistä tai vähentämään haitallisia käyttäytymismalleja.

Olemme kerryttäneet tutkimustietoa ja merkittävää tieteellistä näyttöä eri menetelmistä, jotka toimivat monen eri terveyskäyttäytymisen edistämiseen. Näihin kuuluu mm. terveyspalveluiden hyödyntäminen ja potilaan osallistaminen, terveellisen ruokavalion noudattaminen, liikunta, istumisen ja paikallaanolon välttäminen, käsihygienia, sitoutuminen lääkitykseen, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin käytön vähentäminen.

Tätä tietoa ja tutkimusta tulisi edistää terveys- ja sosiaalipalveluiden suunnittelun rinnalla. Aiheeseen erikoistuvat terveyspsykologit ja terveyspalveluiden parissa työskentelevät ovat toimineet erillään liian pitkään. Toimiviksi todettuja käyttäytymismuutosinterventioita, joita rahoittavat maineikkaat tutkimusrahastot, sovelletaan harvoin käytäntöön – nykykäytänteet perustuvat siis harvoin (jos ollenkaan) näyttöön perustuvaan tietoon. 

Miten käyttäytymistiedettä on sovellettu edistämään julkista terveydenhuoltoa? 

Monet terveys- ja sosiaalialan työntekijät ovat pitkään olleet kiinnostuneita oppimaan, miten tutkimusta voidaan käyttää ja soveltaa korkealaatuisten palveluiden ja interventioiden kehittämiseen. Tämän myötä tietoisuus käyttäytymistieteen ja terveyspsykologian roolista terveyskäyttäytymisen edistämisessä on viime aikoina ollut kasvussa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa, Public Health England on julkaissut kansallisen strategian, jossa alleviivataan sosiaali- ja käyttäytymistieteen tärkeyttä kansanterveyden edistämisessä ja päätöksenteossa. Hiljattain perustettu Käyttäytymismuutosyksikkö Hertfordshiren kunnassa on myös saanut useita yhteydenottoja viranomaisilta ympäri Iso-Britanniaa, jotka kaipaavat neuvoja siitä, miten he voisivat soveltaa käyttäytymistieteen tutkimustuloksia ja metodeja edistämään hyvinvointia ja ratkomaan kansanterveydellisiä ongelmia. 

Terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten on tärkeää tutkia terveyspalveluita avoimin mielin, ja arvioida, miten tutkimustuloksia voitaisiin soveltaa matalalla kynnyksellä – koko palvelustruktuurin uudelleensuunnittelulle ei yleensä ole tarvetta. Muutama esimerkki:

• Teimme yhteistyötä Coventryn valtuutettujen ja palveluntarjoajien kanssa edistääksemme perheiden hyvinvointia ja hyviä elämäntapoja. Käytimme projektissa tutkimustietoa siitä, miten voidaan tehokkaasti lisätä liikuntaa ja edistää terveellistä ruokavaliota. Suunnitelmaan sisältyi mm. tavoitteiden asettaminen, toiminnan suunnittelu, ongelmanratkaisu ja käyttäytymistavoitteiden uudelleenarviointi.
• ’Wrapped’– intervention tavoitteena on lisätä kondomien käyttöä, soveltamalla teorioita ja tutkimustietoa toimivista ja kustannustehokkaista keinoista, jotka voidaan myös toteuttaa digitaalisesti. Yksi tärkeimmistä vaikuttavista tekijöistä kondomin käyttöön nuorilla on asenteet (esim. kondomit vähentävät nautintoa tai häiritsevät seksiä), jonka vuoksi osa interventiosta pyrkii puuttumaan näihin uskomuksiin uudelleenkehystämällä kondomin käytön eroottiseksi. Tämä toteutettiin näyttämällä videoita joissa oikeat parit käyttävät kondomeita seksin aikana.    
• ’Stopapp’ on lyhytinterventio, joka pyrkii puuttumaan tupakoitsijoiden kokemiin esteisiin hakeutua palveluihin, jotka tukevat tupakoinnin lopettamista. Interventio keskittyy uudelleenkehystämään asenteita ja uskomuksia palveluista, ja pyrkii madaltamaan kynnystä hakeutua niiden piiriin tarjoamalla tekstiviesti- ja sähköpostiajanvarausta. 

Suosituksia käytäntöön: 

1. Tutkijat voivat rakentaa yhteistyötä terveyspalveluiden, sosiaalialan ja hoitoalan tekijöiden kanssa, edistääkseen heitä kiinnostavia aiheita ja soveltaakseen tutkimusta käytäntöön. Jos halutaan puuttua selkeään, tutkitusti tärkeään kansanterveyden tarpeeseen rahoitusmahdollisuudet ovat myös hyvät.
2. Terveyspalveluiden työntekijät tai niiden johtajat voivat rekrytoidessaan kuuluttaa haluavansa terveyspsykologian osaajia. Esimerkkejä löytyy British Psychological Society:n Health Psychology:n sivun ’Careers’ –välilehdeltä. 
3. Kunnanjohtajat ja muut johtavassa asemassa olevat henkilöt voivat olla yhteydessä terveyspsykologeihin ja käyttäytymistieteilijöihin paikallisissa yliopostoissa, ja ehdottaa yhteistyötä palveluiden arvioinnissa tai kehittämisessä. He voivat myös auttaa rahoituksen hakemisessa.  

[Suomentanut Malin Ekholm]