Leah Avery – Teesside University, Yhdistynyt kuningaskunta
Kakkostyypin diabetesta pidettiin ennen etenevänä sairautena, joka väistämättä vaatii lopulta insuliinihoitoa. Elintapojen muutosta koskeva käyttäytymistieteellinen tutkimus kuitenkin haastaa tätä pessimististä ennustetta. Samaan aikaan, kun kakkostyypin diabetes edelleen yleistyy, kertyy näyttöä ruokavaliomuutosten merkityksestä tämän sairauden hoidossa.
Ruokavalioon keskittyvät lähestymistavat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Jotkut keskittyvät siihen, mitä ihminen syö (esim. hiilihydraatit), jotta voidaan optimoida aineenvaihduntaa ja verensokeritasapainoa hitaan ja vakaan painonpudotuksen avulla. Toiset lähestymistavat keskittyvät siihen, kuinka paljon ihminen syö, kuten esimerkiksi vähäkaloriset dieetit, joilla rajoitetaan energiansaantia merkittävästi ja pudotetaan painoa nopeasti.
- Vähähiilihydraattinen ruokavalio
Aiemmin kakkostyypin diabetesta sairastaville suositeltiin vähäsokerista ruokavaliota, johon kuuluu paljon hiilihydraattipitoisia tuotteita, joiden uskottiin pitävän verensokerin tasaisena. Nykyään tiedetään, että monista hiilihydraattipitoisista ruuista vapautuu sokeria vereen nopeammin kuin sokeripitoisista ruuista. Tästä huolimatta moni diabeetikko yhä noudattaa vähäsokerista, hiilihydraattipitoista ruokavaliota. Tällainen ruokavalio voi kuitenkin haitata sokeritasapainon hallintaa, joten sitä pitäisi välttää.
Nykytiedon mukaan kakkostyypin diabetesta sairastavat tarvitsevat tukea hiilihydraattien vähentämiseen. On siis keksittävä vaihtoehtoisia ruokia niiden tilalle. Potilaat tarvitsevat tietoa siitä, missä ruuissa on paljon hiilihydraatteja, ja hiilihydraattien saantia täytyy seurata (tätä käytäntöä kutsutaan itseseurannaksi). Potilasta pitäisi tämän jälkeen auttaa vähentämään hiilihydraattien saantia asettamalla tavoitteita ja luomalla toimintasuunnitelmia (milloin, missä ja kuinka hän aikoo vähentää hiilihydraattipitoisten ruokien syömistä) ja “selviytymissuunnitelmia”, jotka auttavat esteiden yli (mitä teen jos kohtaan vaikeuksia, esimerkiksi jos töissä alkaa tehdä mieli hiilihydraattipitoista välipalaa). Tutkimuksissa on saatu lisää näyttöä siitä, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kakkostyypin diabeteksen hoidossa: vähähiilihydraattiset dieetit johtavat parempiin lopputuloksiin kuin kohtalaisesti hiilihydraatteja sisältävät.
Potilaat ovat kuitenkin yksilöllisiä, joten ihanteellisen hiilihydraattimäärän ja sopivien ruokien löytämisessä on haasteensa. Jokaisella on esimerkiksi oma yksilöllinen hiilihydraattien sietokynnyksensä, eli on yksilöllistä, kuinka paljon hiilihydraatteja voi syödä, ennen kuin sillä on ei-toivottuja vaikutuksia painoon ja sokeritasapainoon. Yksilöllinen ”rasvakynnys” toimii samaan tapaan, eli joidenkin diabeetikoiden täytyy pudottaa reilusti painoa saadakseen sokeritasapainonsa hallintaan, kun taas toisilla tämä onnistuu pienemmälläkin painonpudotuksella. Joillekin kehittyy kakkostyypin diabetes paljon pienemmällä painoindeksillä kuin toisille, ja yksilöllinen rasvakynnys voi osittain selittää tätä. Se, minne päin kehoa rasva potilaalla tyypillisesti kertyy (enimmäkseen sisäelinten ympärille vai kehon reunoille) ja hänen yksilölliset kynnyksensä voivat osaltaan selittää, miksi ruokavaliot vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin, esimerkiksi miksi joku dieetti toimii yhdellä mutta ei toisella. Tätä tietoa kannattaa kertoa potilaalle ja selittää, miksi hänen noudattamansa toimintatapa ei välttämättä toimi hänen kohdallaan.
- Vähäkalorinen ruokavalio
Vähäkalorinen ruokavalio voi muuttaa tilannetta olennaisesti niiden kohdalla, joilla kakkostyypin diabetes on diagnosoitu vasta hiljattain (korkeintaan kuusi vuotta sitten). Vähäkalorisella ruokavaliolla saadaan aikaan nopea painonpudotus, joka saa diabeteksen remissiovaiheeseen (ei-diabeettinen tila, jossa ei tarvita diabeteslääkkeitä). Tähän lähestymistapaan kuuluu vähäkalorinen ateriankorvikedieetti (12–20 viikon ajan), jolla pyritään 15 kg:n painonpudotukseen. Tämän jälkeen muodostetaan uusi ruokavalio (2–8 viikkoa) ja terveydenhuollon ammattilainen (esim. sairaanhoitaja) tukee uuden käyttäytymisen toteuttamista, jotta potilas saa pidettyä uuden painonsa. Tätä dieettiä koskevassa laajassa tutkimuksessa havaittiin, että lähes puolet osallistujista pääsi diabeteksen remissiotilaan vuoden aikana. Viimeaikaisessa tutkimusjulkaisussa osoitettiin, että tämä vaikutus on mahdollista pitää yllä kahden vuoden ajan.
Kumpi ruokavalio sitten on tehokkaampi? Yksinkertainen vastaus on, että se ruokavalio, jota potilas pystyy noudattamaan ja joka toimii hänen kohdallaan. Potilailla on omat mieltymyksensä ja asenteensa eri ruokavaliovaihtoehtoja kohtaan, ja näihin vaikuttaa heidän motivaationsa pudottaa painoa. Jotkut suosivat vähäkalorista ruokavaliota pudottaakseen painoa nopeasti ja välttyäkseen insuliinihoidolta, ja vähäkalorisen ruokavalion alkuvaiheessa ei tarvitse miettiä ruokien valitsemista ja valmistamista. Joillekin vähähiilihydraattinen ruokavalio on mieluisampi, koska he haluavat oppia laittamaan terveellistä ruokaa, pudottaa painoa vähitellen ja muuttaa ruokavaliotaan pitkällä aikavälillä. Tässä menetelmässä saa myös syödä oikeita aterioita koko ajan, ilman että niitä tarvitsee korvata ateriankorvikkeilla.
Kuinka sitten käytännössä valita, kumpaa lähestymistapaa kannattaisi noudattaa kunkin potilaan kohdalla, ja kuinka tukea heitä riittävästi?
Suosituksia käytäntöön
- On tärkeää, etteivät terveydenhuollon ammattilaiset määrää ruokavaliota. Vältä sanomasta potilaalle, kumpi ruokavalio olisi hänelle oikea. Pyri ymmärtämään hänen omaa motivaatiotaan painonpudotukseen, aiempia kokemuksiaan, mielipidettään ruokavaliovaihtoehtojen suhteen ja esteitä, joita ruokavalion muutokseen voi liittyä hänen kohdallaan.
- Tarjoa potilaalle tutkittua tietoa, jotta hän ymmärtää, mitä hänen täytyy tehdä ja oppia noudattaessaan vähäkalorista ruokavaliota tai vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tarjoa yksityiskohtaista tietoa molemmista ruokavalioista, mukaan lukien mahdolliset sivuvaikutukset sekä tiedot ja taidot, joita onnistumiseen tarvitaan.
- Kysy avoimia kysymyksiä saadaksesi selville potilaan mieltymykset ruokavalion suhteen, motivaation pudottaa painoa ja esteet, joita syömiskäyttäytymisen muutokseen voi liittyä:
- Kumpaa vaihtoehtoa todennäköisemmin onnistuisit noudattamaan?
- Mitä toivot saavuttavasi pudottamalla painoa?
- Mikä voisi estää sinua pysymästä valitsemassasi ruokavaliossa?
- Kannusta potilasta etsimään sosiaalista tukea: onko hänellä esimerkiksi puoliso, perheenjäsen tai ystävä, joka voisi tukea häntä emotionaalisesti ja käytännössä?
- Muista myönteinen vahvistus sopivissa kohdissa. Voit esimerkiksi antaa myönteistä palautetta, kun potilas jollain tapaa yrittää muuttaa ruokavaliotaan (eli tekee ruokavaliota koskevia suunnitelmia) tai onnistuu tässä (eli noudattaa muutoksia muutamia päiviä tai viikkoja). Voit myös kommentoida myönteisesti näiden muutosten hyödyllisiä vaikutuksia painoon ja sokeritasapainoon, jos näitä näkyy mittauksissa.
[Suomennos: Marleena Vornanen
