Kirjoittanut Zuzana Dankulincova, Pavol Jozef Safarik University, Slovakia
Suurin osa tutkijoista varmasti tietää, että tutkimustulosten selittäminen tutkimukseen osallistujille on osa tutkijan eettisiä velvollisuuksia. Tutkijat pyrkivät varmasti myös siihen, että tutkimustuloksilla on selkeitä käytännön vaikutuksia. Tutkimustuloksien ja todisteiden havainnoinnista ja ymmärtämisestä voi kuitenkin olla pitkä matka tuloksien implementointiin käytännössä. Tieteellisen tutkimuksen tarjoamaa tietoa ei aina sovelleta jokapäiväiseen käytäntöön, ja jos sitä sovelletaan, se tapahtuu yleensä epäsystemaattisesti ja vailla johdonmukaisuutta.
Miksi näin käy? Tutkimusten, interventioiden ja suositusten määrä voi olla terveydenalan ammattilaisille häkellyttävää ja hämmentävää. Kun tarkastellaan tutkimustuloksia ja käytännön suosituksia, on tärkeää reflektoida miten relevanttia tutkimustieto on juuri siinä kontekstissa, johon sitä sovelletaan. Onko tutkimustulokset tai niistä muodostuneet suositukset tulleet samasta kontekstista kuin mihin haluat niitä soveltaa? Onko sinulla kaikki tarvittavat välineet näiden suositusten toteuttamiseen, vai puuttuuko sinulta resursseja tai osaamista? Onko potilailla kaikki tarvittavat välineet suositusten noudattamiseen? Edes kaikkein parhaiten suunniteltu interventio ei tule toimimaan, jos se ei sovi kontekstiin tai potilasryhmälle. Olisi esimerkiksi ongelmallista tarjota digitaalista terveydenhoidon interventiota potilaille, jotka eivät käytä tietokoneita tai älypuhelimia, tai joilla on huonot digitaaliset valmiudet.
Toinen tärkeä näkökohta tutkimustiedon soveltamisessa on interaktio tiedon käyttäjän (esim. potilaan) ja tiedon hallitsijan ja jakajan (esim. terveysalan ammattilainen) välillä. Ei ole väliä, miten hyvin kommunikoimme tutkimustiedosta tai suosituksista, jos tieto ei ole olennaista tai hyödyllistä potilaille. Myös kuunteleminen on tiedon jakamisessa tärkeää – jos ihminen kokee itsensä kuulluksi, hänen on myös paljon helpompi nähdä asioita uusista näkökulmista. Mitä enemmän kuuntelemme asiakkaita ja potilaita, sitä paremmin osaamme vastata heidän tarpeisiinsa, ja sitä paremmin suositukset sisäistetään ja toimitaan niiden mukaisesti. Kuuntele siis avoimesti potilastasi projisoimatta omia ajatuksia ja odotuksia, ja anna hänelle tarpeeksi aikaa puhua ilman keskeytyksiä. Käytä keskusteluissa avoimia kysymyksiä, mukauta kielenkäyttösi potilaan terveysosaamisen mukaan ja vältä vaikean kliinisen terminologian käyttämistä. Jos lääketieteelliset termit ovat tarpeellista niin varmista, että ne ymmärretään, ja tarvittaessa selvennä asioita.
On myös tärkeää kysyä itseltäsi ja asiakkaaltasi tai potilaaltasi asioista, jotka saattavat estää tai vaikeuttaa intervention toteuttamisen. Mahdolliset esteet intervention toteuttamiseen tai intervention ohjeiden mukaiseen toimimiseen on syytä kartoittaa, jotta voit onnistuneesti toteuttaa haluamasi muutoksen. Kaikkia esteitä ei välttämättä pysty listaamaan, mutta varmista että sinulla on tarpeeksi aikaa jutella potilaallesi mahdollisista haasteista. Selvitä mikä voisi mennä pieleen, miten ja miksi, ja myös miten asiat voidaan ehkäistä tai ratkaista. Jos intervention tavoitteena on esimerkiksi ruokavalion muutos, on hyvä kysyä potilaalta mm., jos hän aikoo laittaa ruokaa itse tai syödä ravintoloissa. Jos ruoka laitetaan itse, onko tälle tarpeeksi aikaa? Jos ei ole, niin miten tämä voidaan ratkaista? Jos potilas taas aikoo syödä ravintoloissa, on hyvä keskustella ravintoloiden tarjonnasta – onko tarjolla terveellistä ruokaa? On tärkeää miettiä erilaisia skenaarioita yhdessä potilaan kanssa ja kannustaa häntä miettimään mahdollisia esteitä osana omaa käyttäytymissuunnittelua.
Kun intervention on valittu ja räätälöity kontekstiin ja potilaan tarpeiden mukaisesti, ja kun keskustelu mahdollisista esteistä ja haasteista on käyty, on aika toteuttaa interventio. Toteuta interventio mahdollisimman selkeänä ja ytimekkäänä. Jos esimerkiksi haluat kannustaa potilaita tekemään toimintasuunnitelman liikunnan lisäämiseen, pyydä heitä suunnittelemaan milloin, missä ja miten he aikovat liikkua. Tutkimuksen mukaan muutos on todennäköisempää, kun interventioon sisältyy yksityiskohtainen käyttäytymisen suunnittelu.
Prosessi ei lopu intervention toteuttamiseen, vaan intervention toimivuus pitää myös arvioida. Tärkeään viimeiseen vaiheeseen kuuluu arvioinnin lisäksi myös palautteen kerääminen, sillä tästä voidaan tulevaisuudessa hyötyä. Ole siis yhteydessä potilaisiin ja kysy miten he etenevät, mikä on toiminut, ja onko heillä ollut haasteita noudattaa suosituksia tai interventioon kuuluvia ohjeita tai tehtäviä. Keskustele mistä ongelmat tai haasteet johtuvat, ja miten ne voitaisiin ratkaista.
Suosituksia käytäntöön:
1. Etsi tietoa ja tutkimusta, joka on sinun kontekstillesi olennaista – etsi tarvitsemaasi tietoa ja arvioi onko löytämäsi tutkimustieto sovellettavissa juuri sinun ympäristöösi ja sinun potilastesi kanssa.
2. Kommunikoi tehokkaasti – varmista, että kommunikaatio ja kanssakäyminen potilaan kanssa on toimivaa. Muista aktiivisesti kuunnella potilasta.
3. Mieti esteitä ja haasteita – mieti yhdessä potilaan kanssa mikä saattaisi mennä vikaan, ja miten siltä vältytään tai siitä selvitään.
4. Suunnittele selkeä interventio – muutos on todennäköisempää, kun interventio on tarkasti suunniteltu ja selkeä.
5. Kerää palautetta – kerää tietoa siitä, miten interventio sujuu ja sovella tätä tietoa parantamaan interventioita tulevaisuudessa
[Suomentanut Malin Ekholm]
