Kirjoittanut Shane Timmons, Economic and Social Research Institute, Irlanti
Hallitukset ovat joka puolella maailmaa pyrkineet hillitsemään uuden koronaviruksen leviämistä, mutta menestys siinä riippuu olennaisesti yksilöiden käyttäytymisestä. Me (Dublinin talous- ja sosiaalitieteen instituutin käyttäytymistieteen yksikkö) teemme yhteistyötä Irlannin terveysviranomaisten kanssa antaaksemme neuvoja COVID-19 -pandemian kohtaamiseen. Olemme käyneet läpi yli 100 tieteellistä julkaisua ja alkaneet testata parhaita tapoja viestiä pandemiasta suurelle yleisölle. Keskitymme katsauksessamme kolmeen alueeseen, joiden pohjalle terveysviestintä on perustettu useissa maissa: käsien pesu, kasvojen koskettelu ja eristäytyminen. Tarkastelemme myös laajemmin kirjallisuutta siitä, kuinka kriisitilanteessa voi motivoida toivottua käyttäytymistä ja kommunikoida tehokkaasti.
Käsien pesu
Käsihygienian parantamista terveydenhuollossa on tutkittu paljon. On vahvaa näyttöä siitä, että valistus ja tietoisuus eivät yksinään riitä, mutta yksinkertaiset ympäristön muutokset voivat olla todella tehokkaita. Kun huomio suunnataan käsidesiin esimerkiksi sijoittamalla sitä yleisille kulkuväylille kirkasväristen opasteiden kanssa, sen käyttö lisääntyy dramaattisesti, paljon enemmän kuin silloin, jos käsidesisäiliöiden määrää lisätään. On myös hyvä antaa selvästi ymmärtää, että käsidesiä kuuluu käyttää. Suora mutta kohtelias kysymys potilaan tai vierailijan saapuessa on yksinkertainen tapa viestiä tätä normia, esimerkiksi “käytitkö jo käsidesiä”? On tärkeää muodostaa näitä tapoja nyt ja pitää niitä yllä, kun laajoja rajoituksia kevennetään.
Kasvojen koskettelu
Toisin kuin käsien pesusta, kasvojen koskettelun vähentämisestä emme löytäneet interventiotutkimuksia. Tietoisuus asiasta ei todennäköisesti riitä: jos ihmiset saadaan tietoisiksi kasvojensa koskettelusta, he saattavat alkaa tehdä sitä jopa entistä enemmän. Kun interventiotutkimuksia aiheesta ei ole, voidaan luottaa yleisempiin käyttäytymisen muutoksen malleihin (esimerkiksi Behaviour Change Wheel, Intervention Mapping, EAST Framework). Me ja muut suosittelemme keksimään tapoja tehdä kasvojen koskettelun sijaan jotakin muuta (esimerkiksi käyttämään hihaa tai nenäliinaa) sen sijaan, että vain yrittäisi välttää kasvojen koskettelua.
Eristäytyminen
Oireilevien tai altistuneiden yksilöiden eristäytyminen säästää ihmishenkiä mutta voi aiheuttaa psyykkistä haittaa. Sosiaalinen eristyneisyys ja yksinäisyys vaikuttavat terveyteen kuten muutkin riskitekijät, kuten tupakointi. Eräässä 24 tutkimuksen katsauksessa, jossa tarkasteltiin edellisten tartuntatautiepidemioiden aikana karanteeniin joutuneita, korostuivat eristäytymisvaihetta pidemmälle ulottuvat riskit: muun muassa masennus yleistyi seuraavien kolmen vuoden aikana. Terveydenhuollon työntekijöille tilanne voi olla erityisen riskialtis, jos eristäytymisen haitat sekoittuvat huoleen siitä, ettei pysty tukemaan työkavereita tai potilaita epidemian aikana. Viranomaisten tulisi lisätä etäyhteyksien avulla toteutettavia mielenterveyspalveluita erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville. Eristäytymisjakson suunnitteluun voi tarjota apua. WHO ja monet kansalliset terveyspalvelut, esimerkiksi Iso-Britanniassa, tarjoavat suosituksia eristäytymisestä selviytymiseen: ihmisiä kannustetaan pitämään yhteyttä toisiinsa puhelimitse tai verkossa, kuntoilemaan voinnin salliessa ja pitämään yllä päivärytmiä.
Hyödyllisen käyttäytymisen motivointi
Koronavirustartunnan seuraukset eivät ole samat kaikille. Iäkkäät ja he, joilla on pitkäaikaissairauksia, ovat paljon suuremmassa riskissä kuin nuoret ja terveet. Riskiryhmien hyvinvointi ei kuitenkaan riipu vain heidän omasta vaan myös muiden käyttäytymisestä. On olemassa tutkittua tietoa strategioista, jotka kannustavat yhteistyöhön silloin, kun yksilön edun mukaiset teot eivät ehkä ole yhteisön edun mukaisia. Tehokas viestintä on keskeistä. Ryhmäidentiteetin tukeminen ilmauksilla, kuten “olemme tässä yhdessä” saa todennäköisemmin väestön toimimaan, samoin kohtelias hyödyttömän käyttäytymisen (kuten hamstrauksen) paheksunta. Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että muiden tekemien uhrauksien korostaminen kannustaa auttamaan. Näyttö lisääntyy myös siitä, että muille aiheutuvia riskejä korostava viestintä sekä vetoaminen muista huolehtimiseen ja viruksen ”levittämisen” estämiseen tehoavat paremmin kuin yksinkertaiset neuvot, kuinka “välttyä” virukselta.
Kriisiviestintä
Riskiviestinnän psykologiassa tunnetaan myös muita periaatteita, joista on todennäköisesti hyötyä, kun potilaille ja asiakkaille viestitään koronaviruspandemiasta. Nopeus, rehellisyys ja luotettavuus ovat tärkeitä. Yleisesti ottaen ammattilaiset voivat tuoda esiin oman epävarmuutensa ja myötätuntonsa ihmisten kohtaamia haasteita kohtaan ja samalla painottaa yksilön tekojen merkitystä, jotta ahdistusta tasapainottaa optimismi.
Taistelu koronaviruksen leviämistä vastaan vaatii useiden tieteenalojen panosta. Käyttäytymistieteelliset teoriat ja menetelmät voivat tehdä osansa. Nopea käyttäytymistieteellisten suositusten esitestaus laadukkailla kokeilla on tärkeää, jotta niiden hyödyt voidaan maksimoida.
Suosituksia käytäntöön
- Edistä käsien pesua yhdistämällä valistuskampanjoihin huomiota herättäviä käsidesipisteitä ja kohteliaita viestejä, että käsidesiä kuuluu käyttää.
- Kehotus välttää kasvojen koskettelua ei todennäköisesti riitä käyttäytymisen muutokseen. Muuta sosiaalisia ja fyysisiä ympäristöjä: luo korvaavia toimintoja koskevia normeja, esimerkiksi että kasvoja on parempi koskea vaikka hihalla, tai pidä nenäliinoja helposti saatavilla.
- Eristäytymisen psyykkisiä haittoja voidaan vähentää kannustamalla pitämään yllä sosiaalisia suhteita etäyhteyksien avulla ja pitämään kiinni päivärytmistä. Mielenterveystukea tarvitaan silti lisää.
- Painota ongelman kollektiivista luonnetta ja korosta haavoittuvimmassa asemassa oleviin kohdistuvia riskejä – älä katso haitallista käyttäytymistä sormien välistä.
- Tasapainota ihmisten ahdistusta optimismilla siitä, että yksilöiden toiminnalla voidaan ehkäistä koronaviruksen leviämistä tehokkaasti.
[Suomennos: Marleena Vornanen]