Keegan Knittle, Helsingin yliopisto, Suomi

Ei ole lainkaan harvinaista, että terveydenhuollossa kohdataan henkilö, joka selkeästi hyötyisi fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä. Fyysisestä aktiivisuudesta (tai sen puutteesta) keskusteltaessa henkilö saattaa kuitenkin todeta, ettei koe olevansa motivoitunut muuttamaan liikkumistottumuksiaan. Miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia? Kuinka motivoida ihmisiä edes harkitsemaan liikkumistottumusten parantamista, tai mikä parempaa, kuinka saada heidät tekemään päätös liikkumisen lisäämisestä?

Kohdatessaan ihmisen, jolla ei ole motivaatiota riittävän fyysisen aktiivisuuden ylläpitämiseen, terveydenhuollon ammattilaiset yrittävät tavallisesti ratkaista tilanteen tarjoamalla tietoa fyysisen aktiivisuuden hyödyistä ja ohjaamalla henkilöä liikkumaan enemmän. Tämä ohjeistus annetaan kuitenkin tyypillisesti ottamatta huomioon esimerkiksi yksilöllisiä liikkumismieltymyksiä. Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta tiedon jakaminen ja kehotukset liikkua enemmän eivät siksi useinkaan johda todellisiin muutoksiin: eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos 26 henkilöä saa ohjeistuksen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi, vain yksi heistä lisää liikkumistaan riittävässä määrin.

Jotkut terveydenhuollon ammattilaiset yrittävät muuttaa ihmisten liikkumistottumuksia olemalla painokkaampia ohjeistuksessaan, toteamalla esimerkiksi “Sinun on pakko muuttua!” tai “Sinun täytyy heti lisätä liikkumista!”. Tällainen painostus voi kuitenkin toimia vastoin sen hyviä tarkoitusperiä ja jopa lisätä muutosvastarintaa. Varsinkin silloin, jos muutoksen tarve on suuri, osa terveydenhuollon ammattilaisista saattaa turvautua jopa pelottelutaktiikkaan. Liikkumattomuudesta johtuvien, kohonneiden sairastumisriskien luetteleminen ja pelottelu eivät kuitenkaan ole toimivia keinoja fyysisen aktiivisuuden kasvattamiseksi. Mikä siis on paras tapa motivoida ihmisiä lisäämään fyysistä aktiivisuutta?

Käyttäytymismuutokseen erikoistunut tutkimusryhmä Helsingin yliopistolta tarkasteli tätä asiaa vuonna 2018 julkaistussa meta-analyysissä. Tarkastelun kohteena olivat yli 100 intervention käyttäytymismuutostekniikat, ja näiden joukosta erityisesti sellaiset tekniikat, jotka tutkitusti lisäävät motivaatiota fyysiseen aktiivisuuteen. Meta-analyysin mukaan motivaatiota lisäävät käyttäytymismuutostekniikat voitiin luokitella kahteen eri ryhmään.

Ensimmäinen ryhmä piti sisällään itsesäätelyyn liittyviä tekniikoita. Liikkumismotivaatiota lisäsivät esimerkiksi liikkumisen määrän omaseuranta, liikkumisesta saatu palaute, liikkumistavoitteiden asetanta, liikkumisen suunnitelmallisuus sekä liikkumisen esteiden poistaminen. Erityisen tehokkaita vaikuttivat olevan interventiot, jotka hyödynsivät sekä omaseurantaa että jotain toista itsesäätelytekniikkaa. Itsesäätelyyn liittyvien tekniikoiden onkin jo aikaisemmin todettu olevan toimivia terveyskäyttäytymisen (esim. fyysinen aktiivisuus, tupakointi) muuttamisessa, mutta tämän lisäksi ne vaikuttavat olevan oleellisia myös motivaation lisäämisessä. Itsesäätelyyn liittyvät tekniikat tukevat siis sekä fyysistä aktiivisuutta että motivaatiota sen lisäämiseen.

Toinen ryhmä koostui käyttäytymismuutostekniikoista, jotka sisälsivät ohjattuun liikuntaan osallistumisen. Ohjattuun liikuntaan osallistumisen havaittiin lisäävän liikkumismotivaatiota niin yksilö- kuin ryhmäinterventioissakin. Tällaisten interventioiden vaikuttavuus saattaa johtua esimerkiksi ohjaajalta saadusta sosiaalisesta tuesta, tilaisuudesta sosiaaliseen vertailuun tai yksinkertaisesti siitä, että liikkuminen ryhmässä on hauskaa. Vaikka ohjattuun ryhmäliikuntaan osallistuminen voikin tuntua aluksi haastavalle, on siis todennäköistä, että se kasvattaa liikkumismotivaatiota.

Vaikka ei ole yksittäistä menetelmää, joka takuuvarmasti kasvattaa motivaatiota fyysiseen aktiivisuuteen, itsesäätelyyn liittyvien tekniikoiden käyttö ja ohjattuun liikuntaan osallistuminen ovat hyviä lähtökohtia muutokselle. Kun siis kohtaat henkilön, joka hyötyisi fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä, kokeile alla olevia suosituksia. Vaikka ne eivät toimisikaan ihan kaikille, ne ovat varmasti arvokas lisä motivoinnin työkalupakkiisi. Menestyksekästä motivointia!

Käytännön suosituksia:

1. Omaseuranta. Pyydä henkilöä pitämään kirjaa fyysisestä aktiivisuudestaan esimerkiksi jonkin sovelluksen, aktiivisuusmittarin tai paperilla tapahtuvan seurannan avulla. Laadi tarvittaessa lista sellaisista omaseurannan apuvälineistä, joita itse suosittelet.
2. Itsearviointi. Pyydä arvioimaan omaseurannasta kertyvää tietoa sen osalta, liikkuuko henkilö todellisuudessa niin paljon kuin mitä hän ajattelee liikkuvansa. Rohkaise löytämään päiväohjelmasta aikaa liikkumiselle.
3. Tavoitteet ja suunnitelmat. Ohjaa asettamaan realistisia aktiivisuustavoitteita ja laatimaan suunnitelma siitä, milloin, missä ja miten tavoite saavutetaan.
4. Tuumasta toimeen. Anna tietoa erilaisista liikuntamahdollisuuksista (esim. ohjattu liikunta, peliseurat) ja auta valitsemaan sellainen tapa liikkua, joka tuntuu mielekkäältä. Tuo esille, että vaikka aloittaminen voi olla haastavaa, toimeen ryhtyminen yleensä lisää liikkumismotivaatiota.
5. Keskity motivaatioon. Kerro että heikko liikkumismotivaatio on kohtaisen yleinen ihmisten keskuudessa, ja että tutkimusten mukaan niin motivaatioita kuin fyysistä aktiivisuuttakin voidaan tukea oheisilla strategioilla.

Käännös: Kia Gluschkoff