Kirjoittanut Victoria Woof ja David French, Manchester Centre for Health Psychology, University of Manchester, UK

Lääketieteen ja terveyspsykologian piirissä terveydenhuollon ammattilaiset ovat perinteisesti antaneet potilaille heidän yksilölliset tautiriskinsä. Jos riskien kommunikointi muuttaa potilaiden terveyskäyttäytymistä, voidaan sairauksien kehittymistä potentiaalisesti ehkäistä ja tunnistaa sairaudet jo varhaisessa vaiheessa. Potilaita voidaan esimerkiksi tiedottaa heidän sydän- ja verisuonitautiriskistään, jotta korkeassa riskissä olevat lisäisivät liikuntaa ja muuttaisivat ruokavaliotaan riskiä pienentävään suuntaan. Suoran käyttäytymisenmuutoksen lisäksi tautiriskistä tiedottamisella voi olla myös muita päämääriä. Lisäksi on huomioitava, että terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden tai suuren yleisön päämäärät eivät aina mene yksiin. Riskeistä tiedottamisen tavoitteena voikin olla myös mm. harkittuihin päätöksiin kannustaminen, tarkoituksenmukaisten affektiivisten vasteiden herättäminen tai käyttäytymisenmuutoksen motivoiminen.

Riskeistä tiedottamisen nykyiset käytännöt ja implikaatiot

Numeerisen tiedon ymmärtämisen ja riskikommunikaation parantamiseksi on koitettu useita eri lähestymistapoja. Riski on voitu ilmoittaa esim. visuaalisella kuvaajalla, jossa riskin kokoa vastaa ihmishahmojen määrä kuvaajassa. Eri lähestymistavoista huolimatta vastaanottajilla vaikuttaisi silti olevan vaikeuksia hahmottaa numeerisia kuvioita ja näiden implikaatiota. Erityisesti jos yksilöllinen riski kommunikoidaan pelkkänä yksittäisenä estimaattina, ei riskitiedon saamisella vaikuttaisi olevan merkittävää tai pitkäkestoista vaikutusta terveyskäyttäytymiseen liittyen. Efektin puuttuminen saattaa selittyä sillä, että pelkkä riskiuskomukseen vaikuttaminen numeerisen tiedon avulla on itsessään suhteellisen heikko interventio. Pystyvyyden- ja hallinnantunteeseen (eli siihen kuinka paljon yksilö uskoo kykenevänsä tiettyyn toimintaan) vaikuttaminen saattaa tuottaa paremman lopputuloksen käyttäytymisenmuutoksen kannalta.

Niin tai näin, riskikommunikaatioon liittyy, kuten jo aiemmin mainittiin, myös muita harkinnanarvoisia tavoitteita. Syöpäriskiä käsittelevässä tutkimuksessa on huomattu, että ihmiset ymmärtävät ja muistavat saamansa riskiestimaatit, mutta eivät välttämättä usko estimaattien viestivän heidän omakohtaisesta riskistään sairastua. Huolimatta siitä, miten selkeästi asia on selostettu, suurin osa ihmisistä yliarvioi oman riskinsä. Vaikuttaisi siltä, että yksilöillä on etukäteen muodostettu käsitys omasta syöpäriskistään, joka ei muutu, vaikka yksilölle tarjottaisiin kliininen riskiestimaatti. Mikä voisi olla ilmiön taustalla?

Riskikommunikaatio ja omakohtaiset riskiarviot

Omakohtaisilla kokemuksilla sukurasitteesta, omien odotusten ja kliinisten estimaattien yhteensopivuudella ja henkilökohtaisilla arvioilla sairauden syystä on kaikilla vaikutusta siihen, miten rintasyöpäriskiä koskevia estimaatteja arvioidaan ja omaksutaan. Kliinisten riskiarvioiden vastaanottamisella sinänsä ei näytä olevan juuri vaikutusta ihmisten emotionaalisiin vasteisiin. Emootiot, joita vastaanottajat kokivat ennen riskiarvion saamista, sen sijaan ovat vahvasti yhteydessä siihen, miten riskiä arvioidaan ja miten riskiin reagoidaan. Jos tämänkaltaisia löydöksiä ei huomioida riskikommunikaatiossa, ovat käytetyt kommunikaatiotekniikat väistämättä vajavaisia, eivätkä tarjoa riittävää tukea harkittujen päätösten tekemiseen ja sairastumisriskin realistiseen arvioitiin.

Olemme hiljattain julkaistussa laadullisten tutkimusten katsausartikkelissa todenneet, että suvussa kulkevan rintasyövän vakavuus vaikuttaa naisten halukkuuteen ryhtyä sairastumisriskiä pienentäviin toimiin. Jos rintasyöpä ei ole suvussa kulkevista taudeista huolestuttavin, saattaa riskiä ehkäisevät toimet jäädä tekemättä. Yhtä lailla, jos oma käsitys sairastumisriskistä ei vastaa saatua kliinistä riskiestimaattia, saattavat naiset suhtautua riskiarvioon epäillen. Oman käsityksen ja kliinisen arvion ristiriidan seurauksena muutokset ruokavaliossa voi jäädä tekemättä tai sairautta ehkäisevä lääkitys aloittamatta.

Kohti yksilöllisempää lähestymistapaa riskikommunikaatioon

Yksilökohtaisen riskiestimaatin saavat henkilöt eivät vastaanota tietoa passiivisesti. Ihmiset hyödyntävät heidän sosiaalista kontekstiaan, yksilöllisiä taipumuksia, arvoja ja kokemuksia tulkitessaan riskitietoa. Riskin tulkinta ei aina mene yksiin lähettäjän tavoitteen tai numeerisen riskin todellisen koon kanssa.

Jotta tavoitteet ja tulkinta vastaisivat toisiaan, tulisi riskin vastaanottajien kanssa käydä avointa dialogia, joka kattaisi enemmän tietoa kuin pelkän numeerisen estimaatin. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee ensin saada selville, mitä tietoa vastaanottajilla on sairastumisriskistään ja miten he riskin ymmärtävät. Toimimalla näin voidaan selvittää, mistä asioista ammattilaiset ja vastaanottajat ovat samaa mieltä keskenään ja ratkaista mahdolliset väärinymmärrykset, jotta kummankin osapuolen tavoitteet kävisivät yhteen. Kun riskikommunikaatio on yksilöllisempää, paranee todennäköisesti vastaanottajien ymmärrys sairastumisriskistään ja luottamus yhteiseen päätöksentekoon jatkotoimenpiteiden suhteen kasvaa. Myös pitkäkestoiset muutokset terveyskäyttäytymisessä ovat todennäköisempiä.

Käytännön suositukset:

• Mitkä ovat riskikommunikaatiosi tavoitteet – ennen riskitiedon tarjoamista on tärkeää päättää, mitä tiedon välittämisellä halutaan saada aikaan (käyttäytymisenuutosta, parempaa harkintaa päätöksentekoon?). Kun tavoitteet on päätetty, ammattilaisten tulisi selvittää, mitä tavoitteita vastaanottajilla on riskitiedon suhteen ja löytää kummankin tavoitteita yhdistäviä asioita.
• Dialogin käyminen tiedon vastaanottajien kanssa – tarjoa vastaanottajille madollisuus kertoa kokemuksistaan, jotta ymmärrät miten vastaanottajat ovat kokeneet saadun riskitiedon. Selvitä myös, onko vastaanottajilla riittävästi tietoa harkittuen päätösten tekemistä varten ja auta vastaanottajia valitsemaan eri vaihtoehtojen väliltä (olivatpa nämä mitä tahansa).
• Kohteliaasti korjaa vastaanottajien väärinymmärrykset – auta vastaanottajia huomaamaan omat virheelliset käsityksensä ja tarjoa lisätietoa. Näin parannat vastaanottajan kykyä tehdä harkittuja päätöksiä sairastumisriskiin liittyen, jos tämä oli yksi riskikommunikaatiosi tavoitteista.
• Tee riskikommunikaatiostasi yksilöllistä – mieti vastaanottajan tarpeita ja varmista tiedonkulku vastaanottajalle, jotta mielekäs dialogi on mahdollista. Tiedon välittymistä edesauttaa tiedon pilkkominen lyhyiksi tietoiskuiksi, joita tuetaan tarvittaessa yksityiskohtaisemmilla selonteoilla.

[Kääntänyt Otto Halmesvaara]