Kirjoittanut Julia Allan, Aberdeen University, Skotlanti

 

Elämä modernissa maailmassa on hektistä. Elämme digitalisoitunutta aikaa, jossa olemme jatkuvasti tavoiteltavissa ja valppaina. Monet ihmiset tekevät säännöllisesti pitkiä päivä, ja tämä pätee varsinkin terveysalan ammattilaisiin ja eturivin terveyspalveluihin. Hoitoalalla työtunteja kertyy, vuorot ovat usein pidempiä kuin ’tavallinen’ 8 tuntia, ja työ on todella vaativaa. Kun monet potilaat tarvitsevat akuuttia hoitoa, henkilökunnan vastuulle jää tarjota sitä, riippumatta miten kiireinen päivä on ollut, tai miten kauan he ovat olleet töissä. Korkeiden vaatimusten ja työtahdin seurauksena on useasti väliin jäävät tauot – yksi kymmenestä hoitajasta ei koskaan pysty pitämään kunnon taukoa, ja yksi kolmesta pitää ruokatauon harvoin tai ei koskaan. 

Taukojen puutteella on monta haitallista seurausta. Työpäivästä tulee epämukava, kun ei ehdi käydä WC:ssä ja kiireen takia terveellisiä elämäntapoja, kuten terveellistä ruokavaliota, on vaikea ylläpitää. Vaativa työputki ilman taukoja johtaa lisäksi demoralisointiin ja tyytymättömyyteen, ja vaikuttaa jopa kognitiivisiin kykyihin. 

 

Pitkien työputkien vaikutus kognitiivisiin kykyihin on yksi tärkeimmistä syistä panostaa säännöllisiin taukoihin. Väsymys pitkän työpäivän lopussa on varmasti meille kaikille tuttu tunne – pitäisi vielä saada asioita ja päätöksiä tehtyä, mutta keskittymiskyky on herpaantunut. Tällainen kognitiivisten kykyjen heikkeneminen on täysin luonnollista, ja osoittaa, että ihminen ei ole tehty keskittymään tauotta samaan asiaan pitkäksi aikaa. Kognitiotieteessä väsymys voidaankin käsittää adaptiivisena signaalina – merkkinä siitä, että olemme keskittyneet johonkin liian pitkään ja tarvitsemme tauon välttääksemme virheitä. 

 

Tauottoman työn haittavaikutukset olivat jo tiedossa yli sata vuotta sitten. Tsuro Arai oli ensimmäinen japanilainen nainen joka ansaitsi tohtorin tutkinnon, mutta edustaa myös varsin urhoollista esimerkkiä uupumuksesta. Arai pakottautui tekemään haastavaa, keskittymistä vaativaa työtä (monimutkaisten matemaattisten ongelmien ratkaisua) taukoamatta 12 tuntia useampana perättäisenä päivänä. Mitä enemmän aikaa hän laittoi työntekoon, sitä hitaammin hän eteni tehtävissään – todistaen, että kognitiivisia resursseja ja optimaalista suorituskykyä ei voi ylläpitää yli 12 tuntia ilman taukoja. Tästä huolimatta nykypäivän terveysalan ammattilaiset ja hoitajat tekevät usein todella pitkiä päiviä ilman taukoa. Vaikuttava tutkimus noin 400 sairaanhoitajasta yli 5000 eri vuorossa tuli samanlaisiin tuloksiin, kun Arain tapauksessa. Tulokset näyttivät, että noin 40% vuoroista olivat yli 12 tunnin pituisia, ja näitä vuoroja tehneet sairaanhoitajat tekivät merkittävästi enemmän virheitä. 

 

Keskittymiskyvyn herpaantumisesta johtuvien virheiden lisäksi, on kertynyt näyttöä, että taukoamaton työ vaikuttaa päätöksentekokykyyn. Tätä ilmiötä kutsutaan päätösväsymykseksi (eng. decision fatigue) mikä tarkoittaa, että monen päätöksen ja taukoamattoman työn johdosta, alamme asteittain tekemään päätöksiä, jotka ovat jollain tavalla kognitiivisesti helpompia (esim. delegoimme päätöksen toiselle tai teemme hätäisiä päätöksiä). Terveydenhuollossa tästä on selkeitä todisteita. On esimerkiksi todennäköisempää, että lääkärit määräävät tarpeettomia antibiootteja vuoronsa loppupuolella ja mitä enemmän aikaa kuluu tauosta, sitä todennäköisemmin hoitaja lähettää potilaan toiselle ammattilaiselle. Tämä viimeisin esimerkki kuvaa olennaista ongelmaa – kognitiivisesti, itse työtunneilla ei ole niin paljon merkitystä, vaan merkittävää on, miten monta tuntia tehdään ilman taukoa. Toisin sanoen optimaalisen kognitiivisen toiminnan takaamiseksi, taukojen mahdollisuus ja ajoitus ovat merkittävämpiä kuin itse työtuntien määrä. 

 

Hoitajien ja terveyshuollon ammattilaisten taukojen takaaminen on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Todisteet ovat kuitenkin selkeät: mikä vaan tauko on parempi kuin ei taukoa ollenkaan, ja säännölliset tauot tulisi nähdä oleellisena osana työpäivää. Vaikka kunnon tauolle ei olisi aikaa, tutkimus osoittaa, että jopa muutaman minuutin tauko on hyödyllinen. Niin sanotut ’Mikrotauot’, eli muutaman minuutin tauot, jonka aikana voi hetken venytellä ja hengittää syvään, vaikuttavat olevan riittäviä lieventämään joitain pitkän työputken haittavaikutuksia. Tutkimus on esimerkiksi osoittanut, että kirurgit, jotka ottavat leikkauksen aikana mikrotaukoja (90 sekunnista viiteen minuuttiin) suoriutuvat paremmin, kokevat vähemmän stressiä, ja tekevät vähemmän virheitä. On myös tärkeä huomioida, että nämä leikkaukset eivät kestäneet pitempään, kuin leikkaukset joissa niitä ei pidetty. Mikrotauot maksavat siis itsensä takaisin – taukoihin menevä aika korvautuu tehokkuudella. 

 

Lyhyesti sanottuna, tauot ovat siis äärimmäisen tärkeä osa työpäivää hoitolalla, ja myös muualla!

 

Suosituksia käytäntöön

 

 

• Priorisoi tauot – pitkittynyt aika saman tehtävän parissa on tehotonta. Päätöksentekokyky heikkenee, työ hidastuu, ja virheiden riski suurenee. Taukoamaton työ voi myös olla haitallista terveellisten elämäntapojen kannalta.

• Jos et voi pitää kunnon taukoa, pysähdy edes hetkeksi – nouse hetkeksi ylös ja ota etäisyyttä tehtävästä. Venyttele ja hengitä syvään. Tutkimus osoittaa, että jopa 30 sekunnin tauko auttaa vähentämään pitkän työputken haitallisia vaikutuksia.

• Vaihtele työtehtäviä päivän mittaan – keskity yhteen tehtävään hetkeksi. Ellet ole tämän jälkeen työn imussa, keskity seuraavaksi johonkin muuhun. Vaihtelu voi olla yhtä tärkeää kuin tauko. 

• Kannusta myös muita pitämään taukoja ja järjestä mahdollisuuksien mukaan työtä niin, että työntekijät voivat pitää säännöllisesti taukoja. Nykypäivänä on tärkeää aktiivisesti mahdollistaa tauot työpäivän aikana. 

 

[Suomentanut Malin Ekholm]