Kirjoittanut: Gozde Ozakinci, Stirlingin yliopisto

Syöpä yhdistetään usein pelottaviin tilastoihin, kuten esimerkiksi väitteeseen “jokatoinen ihminen sairastuu elämänsä aikana jonkinlaiseen syöpään“. Rohkaisevia kehitystulokset kuitenkin viittaavat siihen, että syövästä selviämisen todennäköisyys paranee. Vuoden 2018 tilastojen mukaan maailmassa oli lähes 44 miljoonaa ihmistä, jotka olivat selvinneet syöpädiagnoosista ja -hoidosta. Tämä on ilahduttava uutinen kaikille syöpädiagnoosin ja -hoidon kokeneille.

Positiivinen kehitys selviytymistilastoissa tarkoittaa myös sitä, että yhä useammat ihmiset elävät syöpähoitojen jälkiseurausten kanssa. Yksi näistä seurauksista on pelko syövän uusiutumisesta. Kirjallisuudessa tämä määritellään “peloksi, huoleksi tai ahdistukseksi, joka liittyy mahdollisuuteen, että syöpä uusiutuu tai etenee”, ja se tunnistetaan laajalti yhdeksi merkittävimmistä elämänlaatuun vaikuttavista ongelmista syöpädiagnoosin saaneilla.

Kuinka yleisiä nämä pelot ovat?

Tähän kysymykseen vastaaminen ei ole yksinkertaista, koska tutkimuksissa on käytetty erilaisia mittareita syövän uusiutumisen pelon arviointiin. Systemaattinen katsaus 130 tutkimukseen osoitti, että eri syöpätyyppien ja arviointimenetelmien kohdalla keskimäärin 49 % vastaajista raportoi kohtalaisia tai korkeita syövän uusiutumisen pelkoja, ja keskimäärin 7 % vastaajista raportoi erittäin korkeita pelkoja. Uudempi meta-analyysi-tutkimus raportoi, että yksi viidestä syöpäselviytyjästä ja potilaasta koki voimakasta pelkoa syövän uusiutumisesta, mikä viittaa asiantuntevan psykologisen tuen tarpeeseen. Lisäksi nämä tutkimukset osoittavat, että pelot eivät häviä ajan myötä. Nuori ikä, naissukupuoli ja matala koulutustaso on yhdistetty korkeampiin uusiutumisen pelkoihin. Tärkeä näihin pelkoihin liittyvä tekijä, on sellaisten fyysisten oireiden kokeminen, joita voidaan tulkita syövän uusiutumisen merkkeinä.

Mikä on pelkojen yhteys psykologiseen hyvinvointiin?

Syövästä selviytyneet tunnistavat syövän uusiutumiseen tai etenemiseen liittyvät pelot suurimmaksi tai yhdeksi viidestä suurimmasta huolenaiheestaan. Näiden pelkojen ei ainoastaan koeta olevan merkittävä huolenaihe, vaan jopa 79 % raportoi, että asiaan on hankala saada apua. Pelot syövän uusiutumisesta on yhdistetty heikompaan elämänlaatuun, korkeampaan ahdistukseen, masennukseen ja stressiin. On myös näyttöä siitä, että korkeat pelot syövän uusiutumisesta liittyvät lisääntyneeseen terveydenhuollon käyttöön.

Vaikka suurin osa tutkimuksesta on tehty syövästä selviytyneiden parissa, tuore tutkimus osoittaa, että syövän uusiutumisen pelot ovat ongelma myös omaisille: 48 % raportoivat huolista, jotka viittaavat psykologisen tuen tarpeeseen. Toinen tutkimus osoitti, että omaisten pelot voivat olla yhtä korkeita tai jopa korkeampia kuin selviytyjien, ja nämä pelot olivat yhteydessä omaisten ja syövästä selviytyjien heikompaan elämänlaatuun.

Mitkä ovat kliinisen tason syövän uusiutumisen pelkojen piirteet?

On selvää, että syövän uusiutumisen pelko ovat moniulotteinen ilmiö. Asiantuntijaryhmän tutkimus ehdotti seuraavia kliinisten pelkojen avainpiirteitä:

1. Liiallinen keskittyminen pelkoon.
2. Korkea huolestuneisuuden taso.
3. Pelkojen jatkuminen.
4. Kehon oireiden liiallinen tarkkailu.

Kuinka näitä pelkoja mitataan?

Yksi varhaisista syövän uusiutumisen pelkojen mittaamiseen keskittyvistä tutkimuksista tunnisti 20 mittaria, jonka jälkeen toinen tutkimus löysi kahdeksan lisää. On pyritty luomaan kliininen raja-arvo niiden henkilöiden tunnistamiseksi, jotka tarvitsevat psykologista tukea. Fear of Cancer Recurrence Inventory on 42 kohtaa sisältävä mittari, joka mahdollistaa perusteellisen arvioinnin näistä peloista. Siinä on useita osamittareita, ja laajasti käytetty on 9-kohtainen Severity-osamittari, jossa raja-arvo on ≥22. Lyhyempiä mittareita, kuten FCR4 ja FCR7, on myös käytetty lyhyempinä mittareina tunnistamaan henkilöt, joilla pelon taso on keskimääräinen tai korkea. käytetään myös. Lisäksi on esitetty yhden kysymyksen mittaria seulonnan helpottamiseksi.

Mitkä ovat tehokkaat tavat tukea syöpäpotilaita näiden pelkojen kanssa?

Meta-analyysi psykologisista interventioista syövän uusiutumisen pelkoihin liittyen osoitti, että interventiot voivat tuottaa pienen mutta kestävän vaikutuksen. Ne kognitiivis-behavioraaliset terapiat, jotka eivät keskittyneet pelkästään sisältöön vaan ennemminkin mielen prosesseihin kuten märehtimiseen (rumination) ja yksilön sisäisten kokemusten käsittelyyn, tuottivat suurempia vaikutuksia.

Käytännön suosituksia:

1. Keskustelun käynnistäminen peloista: Potilaat eivät välttämättä halua tuoda syövän uusiutumiseen liittyviä pelkojaan esille terveydenhuollon edustajalle, koska eivät halua vaikuttaa epäkiitollisilta. Keskustelun aloittaminen voi kuitenkin auttaa ja tuoda tarvittavaa tukea. Pelkojen sanoittaminen voi olla erittäin hyödyllistä syövästä selviytyneille.
2. Tiedon tarjoaminen syövän merkeistä: Keskustelu siitä, mitkä oireet voivat viitata syöpään ja milloin kannattaa olla terveydenhuoltoon yhteydessä, voi auttaa hälventämään väärinkäsityksiä.
3. Älä unohda omaisia: Vaikka syöpäpotilaisiin ja selviytyjiin keskittyminen on itsestään selvää, tulee terveydenhuollon ammattilaisten muistaa, että myös omaiset kokevat pelkoja ja saattavat tarvita tukea.
4. Seulonta ei riitä: Pelkojen seulonta on hyödyllistä. Pitää kuitenkin myös varmistaa, että  asianmukaista psykologista tukea on tarjolla potilaille ja omaisille.
5. Ahdistuksen merkkien tarkkailu: Varhaiset merkit ahdistuksesta ja muutokset ahdistuksen tasossa voivat ennakoida syövän uusiutumisen pelon lisääntymistä ensimmäisen hoitovuoden aikana. Ahdistuksen merkkejä on syytä seurata ja tukea tarjota varhaisessa vaiheessa.

[Käännös: Eeva Kettunen]