Gerjo Kok, Maastricht University, the Netherlands; University of Texas at Houston, USA

 Terveyskäyttäytymisen parantamiseksi ja kansanterveyden edistämiseksi on kehitetty useita interventiota, mutta hyvin harvan intervention taustalla on sekä teoreettista että tutkittua tietoa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan lyhyesti sitä prosessia, jonka mukaan terveyspsykologian ammattilaiset kehittävät interventioita. Tarkastelu keskittyy nostamaan esille vaiheita, joissa tämä prosessi eroaa edukseen tavanomaisista intervention kehitysprosesseista.

Intervention kehittämisen vaiheet

Käyttäytymisen muutosinterventioiden suunnittelu etenee vaihe vaiheelta, johon tyypillisesti sisältyy sekä etenemistä että taaksepäin palaamista. Koska prosessin jokainen vaihe rakentuu sitä edeltäville vaiheille, huolimattomuus yhdessä vaiheessa voi johtaa virheisiin ja epäonnistuneisiin päätöksiin seuraavassa vaiheessa. Niin kutsuttu Intervention Mapping (IM) -menetelmä sisältää kuusi vaihetta, jotka auttavat intervention suunnittelijaa kehittämään sekä teoriaan että tutkittuun tietoon perustuvan intervention.

Vaihe 1: Tarpeiden määrittely

Ensimmäisessä vaiheessa intervention ohjausryhmä määrittelee ongelman ja tarkastelee sitä. Ohjausryhmä voi koostua esimerkiksi intervention kohderyhmän jäsenistä, asiantuntioista, tutkijoista, intervention käytännön toteuttajista ja muita sidosryhmiä edustavista henkilöistä. Ohjausryhmä pyrkii tunnistamaan, mitkä käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät tekijät aiheuttavat kyseisen ongelman, sekä mistä nämä käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät tekijät puolestaan johtuvat. Näiden eri tekijöiden yhteydet voidaan kuvata niin kutsutussa loogisessa mallissa – kuten alla olevassa yksinkertaistetussa esityksessä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat nuorten sukupuolitautien ja HIV:n lisääntymiseen.

Vaihe 2: Tavoitteiden asettaminen

Kun ongelma ja sen syyt on määritelty selkeästi, interventiolle voidaan asettaa tavoitteet. Tavoitteiden asettamiseen sisältyy muun muassa se, että tunnistetaan kuinka käyttäytymiseen ja ympäristöön vaikuttavien tekijöiden tulee muuttua, jotta varsinainen ongelma lieventyisi. Yllä olevasta loogisesta mallista voidaan esimerkiksi havaita, että nuorten kondominkäyttöä voidaan lisätä muuttamalla heidän käsitystään sukupuolitautien riskin suuruudesta sekä toisaalta myös lisäämällä ymmärrystä siitä, kuinka tehokkaan suojan kondomi tarjoaa. Mallista havaitaan lisäksi, että intervention tulisi vahvistaa nuorten pystyvyyden tunnetta neuvottelijana, vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan suoraan seksikumppanin asenteisiin sekä helpottaa nuorten pääsyä ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvontaan.

Vaihe 3: Intervention suunnittelu

Interventio suunnitellaan johdonmukaiseksi ja toteuttamiskelpoiseksi. Siihen valitaan teoriaperusteisia ja käytännössä toimivaksi havaittuja menetelmiä, jotka muuttavat käyttäytymistä joko suoraan tai epäsuorasti vaikuttamalla käyttäytymisen taustalla oleviin tekijöihin. Samalla määritellään intervention teema, osa-alueet, laajuus ja sen vaiheiden etenemisjärjestys. IM-menetelmän mukaisesti interventioon valitaan sellaisia käyttäytymisen muutosmenetelmiä, jotka ovat osoittautuneet vaikuttaviksi ja tehokkaiksi käyttäytymisen taustalla olevien syiden ja/tai ympäristön olosuhteiden muokkaamisessa. Yllä olevaan malliin palaten, esimerkiksi käsitystä sukupuolitautien riskin suuruudesta voidaan muuttaa jakamalla riskiennusteisiin liittyvää tietoa. Pystyvyyden tunnetta voidaan kasvattaa mallioppimisen ja palautteen kautta. Poliittisiin päättäjiin voidaan vaikuttaa lobbauksella ja kannatustoiminnalla. Nämä kaikki muutosmenetelmät vaativat käytännön soveltamista, jossa huomioidaan sekä teoriaan että tutkimustietoon liittyvät näkökohdat. Esimerkki mallioppimiseen liittyen: henkilö samaistuu mallin toimintaan ja havaitsee, että mallin mukaista toimintaa vahvistetaan, henkilöllä itsellään on riittävä pystyvyyden tunne sekä taidot toimintaan. Malli toimii henkilölle selviytymiskeinona.

Vaihe 4: Intervention rakentaminen

Tässä vaiheessa intervention ohjelma hiotaan valmiiksi ja intervention viestintämateriaali luonnostellaan, testataan ja tuotetaan lopulliseen muotoonsa. Esimerkiksi yllä olevaan malliin perustuvan, hollantilaisen ‘Long Live Love’ -intervention ja sen viestintämateriaalin on osoitettu edistävän turvaseksiä nuorten keskuudessa.

Vaihe 5: Intervention toimeenpano

Interventiolle luodaan toimeenpanosuunnitelma. Tähän sisältyy intervention kohderyhmän määritteleminen, ohjelmalla saavutettavien muutostavoitteiden täsmentäminen ja käytännön toimenpiteiden suunnittelu hyödytämällä IM-menetelmän vaiheita. Edellä mainitun esimerkki-intervention kohderyhmä koostui 14–15 -vuotiaista koululaisista. Käytännön toimenpiteet sisälsivät ohjelman jalkauttamisen kouluissa, sen hyväksyttämisen rehtorien ja opettajien keskuudessa, ohjelman varsinaisen toteuttamisen ja sen vakiinnuttamisen osaksi koulun toimintaa koulun johtokunnan tuella.

Vaihe 6: Intervention vaikuttavuuden arviointi

Intervention toimeenpanon jälkeen on tärkeää tarkastella, saavuttiko ohjelma sille asetetut tavoitteet (vaikuttavuuden arviointi) ja pantiinko se toimeen suunnitelman mukaisesti (prosessin arviointi). Interventiota kehitettäessä vaiheet 5 ja 6 tulisi aloittaa mahdollisimman varhain. Näistä vaiheista saatavaa tietoa voidaan käyttää intervention asteittaiseen parantamiseen samalla kun sen suunnittelussa liikutaan vaiheesta toiseen edeten ja tarvittaessa myös taaksepäin palaten.

Laaja näkökulma

Käyttäytymisen muutosinterventioiden tulisi:

(1) perustua sekä teoriaan että tutkittuun tietoon;

(2) lähestyä (terveys)ongelmien arviointia ja niihin vaikuttamista ekologisesta (tosielämän huomioivasta) lähtökohdasta;

(3) varmistaa kohderyhmää edustavien toimijoiden ja muiden oleellisten sidosryhmien osallistuminen interventioon. Kun interventioon osallistuu toimijoilta laajasti eri osa-alueilta, ohjelma hyötyy näiden toimijoiden monipuolisesta osaamisesta ja kokemuksista. Tämä edistää intervention toimenpiteiden käytännön soveltuvuutta ja antaa eväitä intervention vaikuttavuuden arviointiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Ydinprosessit

IM-menetelmässä erityisen oleellisia toimenpiteitä kutsutaan ydinprosesseiksi. Ydinprosesseja ovat muun muassa kysymysten esittäminen, vastausten ideointi ryhmässä, empiiristen tutkimustulosten tarkastelu, teoriapohjaan perehtyminen, aikaisemmassa tutkimuksessa olevien puutteiden tai aukkojen tunnistaminen ja lopulta mahdollisten vastausten tuottaminen. Varsinkin terveyspsykologian ammattilaiset ovat tyypillisesti harjaantuneita soveltamaan ongelman kannalta oleellisia teorioita sen ratkaisemiseksi. Intervention suunnittelija kohtaa erilaisia teoreettisia malleja ja käsitteitä myös tarkastellessaan aikaisempia tutkimuksia ongelman aihepiiriin liittyen. Intervention suunnittelijat voivat lisäksi hyödyntää itselleen ennestään tuttuja teorioita, kuten suunnitellun käyttäytymisen tai käyttäytymisen muutokseen liittyvän itsesäätelyn teoriaa.

Käytännön suosituksia

• Intervention ohjausryhmässä tulisi aina olla yksi käyttäytymistieteiden asiantuntija, kuten terveyspsykologian ammattilainen.
• Käyttäytymisen muutosintervention tulisi perustua sekä teoriaan että tutkimustietoon, tarkastella käyttäytymistä systeeminäkökulmasta ja varmistaa sidosryhmien osallistuminen.
• Käyttäytymisen muutosinterventio kehitetään vaiheittain siten, että jokainen vaihe rakentuu sitä edeltävien vaiheiden varaan. IM-menetelmästä on hyötyä näiden vaiheiden läpikäymisessä.
• Ydinprosessit voivat auttaa terveyspsykologian ammattilaisia löytämään teoriaperusteisia vastauksia intervention suunnitteluun liittyviin kysymyksiin.
• Intervention suunnittelussa erityisen tärkeää on käyttäytymiseen vaikuttavien, muokattavissa olevien tekijöiden tunnistaminen, teoriapohjan huomioiminen intervention vaikuttavuuden lisäämiseksi sekä sen varmistaminen, että interventio pannaan toimeen suunnitelman mukaisesti.