{"id":975,"date":"2018-07-30T14:59:54","date_gmt":"2018-07-30T14:59:54","guid":{"rendered":"http:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=975"},"modified":"2025-11-04T14:37:31","modified_gmt":"2025-11-04T14:37:31","slug":"self-regulation-from-theory-to-practice-supporting-your-patients-goals-for-change","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2018\/07\/self-regulation-from-theory-to-practice-supporting-your-patients-goals-for-change\/","title":{"rendered":"Itses\u00e4\u00e4telyn teoria ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6: kuinka tukea asiakkaan muutostavoitteita"},"content":{"rendered":"

Stan Maes & V\u00e9ronique De Gucht, Leiden University, Netherlands<\/strong><\/p>\n

Olemme viime vuosikymmenin\u00e4 todistaneet ilmi\u00f6n, jossa omasta terveydest\u00e4 huolehtiminen ei sis\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4 ainoastaan tarjotun hoidon noudattamista, vaan meid\u00e4n odotetaan my\u00f6s ottavan itse aktiivisesti vastuuta terveytemme yll\u00e4pit\u00e4misest\u00e4. Itses\u00e4\u00e4tely on noussut keskeiseksi k\u00e4sitteeksi kuvaamaan sit\u00e4 systemaattista prosessia, jossa asetamme henkil\u00f6kohtaisia terveyteen liittyvi\u00e4 tavoitteita ja ohjaamme k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4mme n\u00e4m\u00e4 tavoitteet saavuttaaksemme. T\u00e4m\u00e4n kirjoituksen yhteyteen valittiin kuva omaa h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6v\u00e4st\u00e4 ouroboros-k\u00e4\u00e4rmeest\u00e4 havainnollistamaan itses\u00e4\u00e4tely\u00e4 jatkuvana prosessina.<\/p>\n

<\/p>\n

Itses\u00e4\u00e4telyprosessissa on kolme vaihetta: 1) tavoitteiden tiedostaminen ja asettaminen; 2) niiden aktiivinen tavoittelu ja 3) tavoitteiden saavuttaminen, niiden yll\u00e4pito tai niist\u00e4 irrottautuminen. N\u00e4iden vaiheiden kulkua on seuraavassa havainnollistettu esimerkkitapauksen, syd\u00e4nkohtaukseen saaneen Johnin n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Vaihe 1<\/strong><\/p>\n

Ensimm\u00e4isess\u00e4 vaiheessa yksil\u00f6n tulisi tulla tietoiseksi tavoitteistaan ja asettaa itselleen realistisia, henkil\u00f6kohtaisia terveyteen liittyvi\u00e4 (muutos)tavoitteita. Johnilta saatettaisiin esimerkiksi kysy\u00e4, \u201dMit\u00e4 syd\u00e4nkohtauksesta palautuminen voisi sinulle merkit\u00e4?\u201d, mihin h\u00e4n kenties vastaisi, ett\u00e4 h\u00e4nelle olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 liikkumaan luonnossa lastenlastensa kanssa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 askeleena John siten voisi asettaa itselleen tavoitteen, ett\u00e4 h\u00e4n alkaa tehd\u00e4 lyhyit\u00e4 k\u00e4velylenkkej\u00e4 asuinalueellaan. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tavoite on itse m\u00e4\u00e4ritelty ja realistinen siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se ottaa huomioon henkil\u00f6n senhetkisen toimintakyvyn. N\u00e4in henkil\u00f6 kokee tavoitteen omakseen. Itse m\u00e4\u00e4ritellyt tavoitteet my\u00f6s saavutetaan todenn\u00e4k\u00f6isemmin kuin ulkoa sanellut tavoitteet. Tavoitteiden asettamista voidaan tukea motivoivan haastattelun<\/a> tekniikoilla.<\/p>\n

Vaihe 2<\/strong><\/p>\n

Toinen vaihe koostuu asetettujen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien aktiivisesta tavoittelusta. Koska siirtyminen aikomuksista toimintaan on tunnetusti haastavaa<\/a>, tarvitaan yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, joka m\u00e4\u00e4rittelee miss\u00e4, milloin ja miten tavoiteltava k\u00e4yt\u00f6s toteutetaan. Esimerkkitapauksessa toimintasuunnitelma voisi olla: \u201dEnsi viikosta alkaen k\u00e4velen vaimoni kanssa l\u00e4heiseen ruokakauppaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 15\u201d. Yksityiskohtaisten toimintasuunnitelmien on osoitettu parantavan tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi fyysiseen aktiivisuuteen<\/a>, terveellisiin ruokailutottumuksiin<\/a> ja muuhun<\/a> terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseen liittyen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n vaiheen yhteydess\u00e4 voidaan erotella kolme t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 s\u00e4\u00e4telev\u00e4\u00e4 tekij\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 on palaute<\/em>, mik\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 edistymisen seurannan ja arvioinnin. Esimerkkitapauksessa Johnia voitaisiin pyyt\u00e4\u00e4 kirjaamaan yl\u00f6s toimintansa, jotta h\u00e4nen onnistumistaan voidaan arvioida tai onnistumisen esteit\u00e4 kyet\u00e4\u00e4n tarvittaessa tunnistamaan. Toinen t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 ovat yksil\u00f6n odotukset<\/em>, toisin sanoen se, mit\u00e4 yksil\u00f6 odottaa toiminnastaan seuraavan, sek\u00e4 my\u00f6s se, kokeeko h\u00e4n pystyv\u00e4ns\u00e4 suorittamaan onnistuneesti tavoitellun asian. Odotuksia ja kokemusta min\u00e4pystyvyydest\u00e4 voidaan kehitt\u00e4\u00e4 muiden ihmisten onnistumisten seuraamisella, sill\u00e4 ett\u00e4 havaitaan edistyst\u00e4 omien tavoitteiden saavuttamisessa ja my\u00f6s ulkopuolelta saadulla kannustuksella. Tavoitteissa onnistumisen todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 voidaankin kasvattaa esimerkiksi sill\u00e4, ett\u00e4 henkil\u00f6lle tarjotaan kontakti sellaisiin ihmisiin, jotka ovat jo onnistuneet saavuttamaan jonkin vastaavan tavoitteen. Viimeinen, kolmas tekij\u00e4 on toiminnan s\u00e4\u00e4tely<\/em>, joka varmistaa, ett\u00e4 tavoitteesta ei tingit\u00e4, vaikka sen tielle nousisi esteit\u00e4. Joskus el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuu asioita, jotka viev\u00e4t huomiota yksil\u00f6n henkil\u00f6kohtaisilta tavoitteilta. My\u00f6s heikko edistyminen tavoitteiden saavuttamisessa voi aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. T\u00e4llaisessa tilanteessa Johnille voitaisiin tarjota tukea negatiivisten tunteiden ja ep\u00e4onnistumisen k\u00e4sittelyyn niin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kee haastavatkin tilanteet oppimismahdollisuuksina.<\/p>\n

Vaihe 3<\/strong><\/p>\n

Kolmas vaihe sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tavoitteen saavuttamisen, sen yll\u00e4pit\u00e4misen ja lopulta siit\u00e4 luopumisen. Kun yksi tavoite on saavutettu, henkil\u00f6\u00e4 voidaan rohkaista asettamaan uusi tavoite. Jos alkuper\u00e4inen tavoite taas osoittautuu saavuttamattomaksi, voi olla viisaampaa luopua siit\u00e4 ja asettaa itselleen hieman realistisempi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4<\/a>. Esimerkkitapauksessa John voisi joko jatkaa oman alkuper\u00e4isen aktiivisuustavoitteensa tavoittelua tai esimerkiksi asettaa itselleen uuden tavoitteen, kuten lyhyet p\u00e4ivitt\u00e4iset k\u00e4velylenkit koiran kanssa. Kuten asetettujen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien tavoittelun yhteydess\u00e4, min\u00e4pystyvyyden tunteet ja sosiaalinen tuki ovat t\u00e4rkeit\u00e4 my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa k\u00e4ytt\u00e4ytymisen muutoksen yll\u00e4pit\u00e4miseksi.<\/p>\n

Tutkimusten mukaan itses\u00e4\u00e4telyyn perustuvat k\u00e4ytt\u00e4ytymisinterventiot ovat olleet tehokkaita niin terveill\u00e4 kuin kroonisia sairauksia sairastavillakin ihmisill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 interventiot ovat liittyneet esimerkiksi painonpudotukseen diabetespotilailla<\/a>, fyysisen aktiivisuuden lis\u00e4\u00e4miseen reumaa sairastavilla<\/a>, el\u00e4m\u00e4ntapamuutokseen syd\u00e4npotilaiden kuntoutumisessa<\/a> sek\u00e4 levon ja aktiivisuuden tasapainon l\u00f6yt\u00e4miseen kroonista v\u00e4symysoireyhtym\u00e4\u00e4 sairastavilla<\/a>.<\/p>\n

\"\"
Kuva: Itses\u00e4\u00e4telyprosessi<\/figcaption><\/figure>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n suosituksia<\/em><\/strong><\/p>\n

1) Tue henkil\u00f6\u00e4 asettamaan henkil\u00f6kohtainen, h\u00e4nen terveytens\u00e4 kannalta t\u00e4rke\u00e4 tavoite (esim. \u201dMit\u00e4 palautuminen sinulle k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaisi?\u201d). Tavoitteen tulisi olla tarkkaan rajattu, yksil\u00f6n terveyden kannalta oleellinen, sopivassa m\u00e4\u00e4rin haastava ja se tulisi olla saavutettavissa tietyn ajan puitteissa.<\/p>\n

2) Auta henkil\u00f6\u00e4 rakentamaan toimintasuunnitelma<\/a>, jossa on m\u00e4\u00e4ritelty, milloin, miss\u00e4 ja kuinka kauan h\u00e4nen tulisi toimia tavoitteen saavuttamiseksi.<\/p>\n

3) Pyyd\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 laatimaan \u201ctavoitteen tikapuut\u201d, joiden avulla h\u00e4n voi itse arvioida tavoitteen saavuttamisessa edistymist\u00e4.<\/p>\n

4) Lis\u00e4\u00e4 henkil\u00f6n min\u00e4pystyvyyden tunnetta tarjoamalla esimerkkej\u00e4 muista ihmisist\u00e4, jotka ovat saavuttaneet vastaavan tavoitteen, sek\u00e4 tukemalla ja kannustamalla h\u00e4nt\u00e4 edistymisest\u00e4. N\u00e4yt\u00e4 kuinka vastoink\u00e4ymisist\u00e4 ja esteist\u00e4 voi selvit\u00e4.<\/p>\n

5) Tue tavoitellun k\u00e4ytt\u00e4ytymisen yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4, tai jos tavoite on ollut liian haastava, auta muokkaamaan tavoite realistisemmaksi.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nn\u00f6s: Kia Gluschkoff <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

By Stan Maes & V\u00e9ronique De Gucht, Leiden University, Netherlands Over the last decades, the role of individuals within the healthcare system has evolved from \u2018compliance with medical regimens\u2019, implying obedience; to \u2018self-management\u2019, denoting responsibility for the control of one\u2019s […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1029,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[24],"tags":[],"class_list":["post-975","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-self-regulation"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"de":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"he":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"kr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ro":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"tr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/975","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=975"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/975\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4627,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/975\/revisions\/4627"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1029"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=975"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=975"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=975"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}