{"id":2510,"date":"2022-08-04T07:20:38","date_gmt":"2022-08-04T07:20:38","guid":{"rendered":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=2510"},"modified":"2025-11-04T14:01:36","modified_gmt":"2025-11-04T14:01:36","slug":"make-or-break-the-importance-of-breaks-in-healthcare","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2022\/08\/make-or-break-the-importance-of-breaks-in-healthcare\/","title":{"rendered":"Taukojen merkitys terveysalalla"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"font-weight: 400;\">Kirjoittanut Julia Allan, Aberdeen University, Skotlanti<\/span><\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">El\u00e4m\u00e4 modernissa maailmassa on hektist\u00e4. El\u00e4mme digitalisoitunutta aikaa, jossa olemme jatkuvasti tavoiteltavissa ja valppaina. Monet ihmiset tekev\u00e4t s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti pitki\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee varsinkin terveysalan ammattilaisiin ja eturivin terveyspalveluihin. Hoitoalalla ty\u00f6tunteja kertyy, vuorot ovat usein pidempi\u00e4 kuin \u2019tavallinen\u2019 8 tuntia, ja ty\u00f6 on todella vaativaa. Kun monet potilaat tarvitsevat akuuttia hoitoa, henkil\u00f6kunnan vastuulle j\u00e4\u00e4 tarjota sit\u00e4, riippumatta miten kiireinen p\u00e4iv\u00e4 on ollut, tai miten kauan he ovat olleet t\u00f6iss\u00e4. Korkeiden vaatimusten ja ty\u00f6tahdin seurauksena on useasti v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4t tauot \u2013 <\/span><a href=\"https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/pdf\/10.1177\/216507991005801106\"><span style=\"font-weight: 400;\">yksi kymmenest\u00e4 hoitajasta ei koskaan pysty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnon taukoa, ja yksi kolmesta pit\u00e4\u00e4 ruokatauon harvoin tai ei koskaan<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">.<\/span><span style=\"font-weight: 400;\">\u00a0<\/span><\/p>\n<p><!--more--><\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Taukojen puutteella on monta haitallista seurausta. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulee ep\u00e4mukava, kun ei ehdi k\u00e4yd\u00e4 WC:ss\u00e4 ja kiireen takia terveellisi\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapoja, kuten <\/span><a href=\"https:\/\/opus.lib.uts.edu.au\/bitstream\/10453\/113597\/4\/Barriers%20and%20facilitators%20to%20healthy%20eating%20for%20nurses%20in%20the%20workplace%202016.pdf\"><span style=\"font-weight: 400;\">terveellist\u00e4 ruokavaliota<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">, on vaikea yll\u00e4pit\u00e4\u00e4. Vaativa ty\u00f6putki ilman taukoja johtaa lis\u00e4ksi <\/span><a href=\"https:\/\/bmcnurs.biomedcentral.com\/articles\/10.1186\/s12912-020-00481-3\"><span style=\"font-weight: 400;\">demoralisointiin ja tyytym\u00e4tt\u00f6myyteen<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">, ja vaikuttaa jopa kognitiivisiin kykyihin.\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Pitkien ty\u00f6putkien vaikutus kognitiivisiin kykyihin on yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 syist\u00e4 panostaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisiin taukoihin. V\u00e4symys pitk\u00e4n ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n lopussa on varmasti meille kaikille tuttu tunne &#8211; pit\u00e4isi viel\u00e4 saada asioita ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 tehty\u00e4, mutta keskittymiskyky on herpaantunut. T\u00e4llainen kognitiivisten kykyjen heikkeneminen on t\u00e4ysin luonnollista, ja osoittaa, ett\u00e4 ihminen ei ole tehty keskittym\u00e4\u00e4n tauotta samaan asiaan pitk\u00e4ksi aikaa. Kognitiotieteess\u00e4 v\u00e4symys voidaankin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 <\/span><a href=\"https:\/\/books.google.co.uk\/books?id=oQBeAwAAQBAJ&amp;dq=robert+hockey+mental+fatigue&amp;lr=\"><span style=\"font-weight: 400;\">adaptiivisena signaalina<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\"> \u2013 merkkin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olemme keskittyneet johonkin liian pitk\u00e4\u00e4n ja tarvitsemme tauon v\u00e4ltt\u00e4\u00e4ksemme virheit\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Tauottoman ty\u00f6n haittavaikutukset olivat jo tiedossa yli sata vuotta sitten. <\/span><a href=\"https:\/\/www.apadivisions.org\/division-35\/about\/heritage\/tsuruko-haraguchi-biography\"><span style=\"font-weight: 400;\">Tsuro Arai<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\"> oli ensimm\u00e4inen japanilainen nainen joka ansaitsi tohtorin tutkinnon, mutta edustaa my\u00f6s varsin urhoollista esimerkki\u00e4 uupumuksesta. Arai pakottautui tekem\u00e4\u00e4n haastavaa, keskittymist\u00e4 vaativaa ty\u00f6t\u00e4 (monimutkaisten matemaattisten ongelmien ratkaisua) taukoamatta 12 tuntia useampana per\u00e4tt\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n aikaa h\u00e4n laittoi ty\u00f6ntekoon, sit\u00e4 hitaammin h\u00e4n eteni teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n \u2013 todistaen, ett\u00e4 kognitiivisia resursseja ja optimaalista suorituskyky\u00e4 ei voi yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 yli 12 tuntia ilman taukoja. T\u00e4st\u00e4 huolimatta nykyp\u00e4iv\u00e4n terveysalan ammattilaiset ja hoitajat tekev\u00e4t usein todella pitki\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 ilman taukoa. <\/span><a href=\"https:\/\/pubmed.ncbi.nlm.nih.gov\/15318582\/\"><span style=\"font-weight: 400;\">Vaikuttava tutkimus noin 400 sairaanhoitajasta yli 5000 eri vuorossa<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\"> tuli samanlaisiin tuloksiin, kun Arain tapauksessa. Tulokset n\u00e4yttiv\u00e4t, ett\u00e4 noin 40% vuoroista olivat yli 12 tunnin pituisia, ja n\u00e4it\u00e4 vuoroja tehneet sairaanhoitajat tekiv\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4sti enemm\u00e4n virheit\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Keskittymiskyvyn herpaantumisesta johtuvien virheiden lis\u00e4ksi, on kertynyt n\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ett\u00e4 taukoamaton ty\u00f6 vaikuttaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekokykyyn. T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 kutsutaan p\u00e4\u00e4t\u00f6sv\u00e4symykseksi (eng. decision fatigue) mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 monen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja taukoamattoman ty\u00f6n johdosta, alamme asteittain tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka ovat jollain tavalla kognitiivisesti helpompia (esim. delegoimme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen toiselle tai teemme h\u00e4t\u00e4isi\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4). Terveydenhuollossa t\u00e4st\u00e4 on selkeit\u00e4 todisteita. <\/span><a href=\"https:\/\/jamanetwork.com\/journals\/jamainternalmedicine\/fullarticle\/1910546\"><span style=\"font-weight: 400;\">On esimerkiksi todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rit m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t tarpeettomia antibiootteja<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\"> vuoronsa loppupuolella ja <\/span><a href=\"https:\/\/psycnet.apa.org\/record\/2019-15022-005\"><span style=\"font-weight: 400;\">mit\u00e4 enemm\u00e4n aikaa kuluu tauosta, sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin hoitaja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 potilaan toiselle ammattilaiselle<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">. T\u00e4m\u00e4 viimeisin esimerkki kuvaa olennaista ongelmaa \u2013 kognitiivisesti, itse ty\u00f6tunneilla ei ole niin paljon merkityst\u00e4, vaan merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, miten monta tuntia tehd\u00e4\u00e4n <\/span><i><span style=\"font-weight: 400;\">ilman taukoa<\/span><\/i><span style=\"font-weight: 400;\">. Toisin sanoen optimaalisen kognitiivisen toiminnan takaamiseksi, taukojen mahdollisuus ja ajoitus ovat merkitt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 kuin itse ty\u00f6tuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Hoitajien ja terveyshuollon ammattilaisten taukojen takaaminen on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Todisteet ovat kuitenkin selke\u00e4t: mik\u00e4 vaan tauko on parempi kuin ei taukoa ollenkaan, ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset tauot tulisi n\u00e4hd\u00e4 oleellisena osana ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Vaikka kunnon tauolle ei olisi aikaa, tutkimus osoittaa, ett\u00e4 jopa muutaman minuutin tauko on hy\u00f6dyllinen. Niin sanotut \u2019<\/span><a href=\"https:\/\/www.bbc.com\/worklife\/article\/20190312-the-tiny-breaks-that-ease-your-body-and-reboot-your-brain\"><span style=\"font-weight: 400;\">Mikrotauot<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">\u2019, eli muutaman minuutin tauot, jonka aikana voi hetken venytell\u00e4 ja hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n, vaikuttavat olevan riitt\u00e4vi\u00e4 lievent\u00e4m\u00e4\u00e4n joitain pitk\u00e4n ty\u00f6putken haittavaikutuksia. Tutkimus on esimerkiksi osoittanut, ett\u00e4 kirurgit, jotka ottavat leikkauksen aikana mikrotaukoja (90 sekunnista viiteen minuuttiin) <\/span><a href=\"https:\/\/pubmed.ncbi.nlm.nih.gov\/28059962\/\"><span style=\"font-weight: 400;\">suoriutuvat paremmin<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\">, <\/span><a href=\"https:\/\/pubmed.ncbi.nlm.nih.gov\/20835716\/\"><span style=\"font-weight: 400;\">kokevat v\u00e4hemm\u00e4n stressi\u00e4, ja tekev\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4n virheit\u00e4.<\/span><\/a><span style=\"font-weight: 400;\"> On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 huomioida, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 leikkaukset eiv\u00e4t kest\u00e4neet pitemp\u00e4\u00e4n, kuin leikkaukset joissa niit\u00e4 ei pidetty. Mikrotauot maksavat siis itsens\u00e4 takaisin \u2013 taukoihin menev\u00e4 aika korvautuu tehokkuudella.\u00a0<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><span style=\"font-weight: 400;\">Lyhyesti sanottuna, tauot ovat siis \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4 osa ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hoitolalla, ja my\u00f6s muualla!<\/span><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><b>Suosituksia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n<\/b><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<ul>\n<li aria-level=\"1\"><b>Priorisoi tauot <span style=\"font-weight: 400;\">\u2013 pitkittynyt aika saman teht\u00e4v\u00e4n parissa on tehotonta. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekokyky heikkenee, ty\u00f6 hidastuu, ja virheiden riski suurenee. Taukoamaton ty\u00f6 voi my\u00f6s olla haitallista terveellisten el\u00e4m\u00e4ntapojen kannalta.<\/span><\/b><\/li>\n<\/ul>\n<ul>\n<li aria-level=\"1\">Jos et voi pit\u00e4\u00e4 kunnon taukoa, pys\u00e4hdy edes hetkeksi <span style=\"font-weight: 400;\">\u2013 nouse hetkeksi yl\u00f6s ja ota et\u00e4isyytt\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Venyttele ja hengit\u00e4 syv\u00e4\u00e4n. Tutkimus osoittaa, ett\u00e4 jopa 30 sekunnin tauko auttaa v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n ty\u00f6putken haitallisia vaikutuksia.<\/span><\/li>\n<\/ul>\n<ul>\n<li aria-level=\"1\">Vaihtele ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n mittaan <span style=\"font-weight: 400;\">\u2013 keskity yhteen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n hetkeksi. Ellet ole t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ty\u00f6n imussa, keskity seuraavaksi johonkin muuhun. Vaihtelu voi olla yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin tauko.\u00a0<\/span><\/li>\n<\/ul>\n<ul>\n<li aria-level=\"1\">Kannusta my\u00f6s muita pit\u00e4m\u00e4\u00e4n taukoja <span style=\"font-weight: 400;\">ja j\u00e4rjest\u00e4 mahdollisuuksien mukaan ty\u00f6t\u00e4 niin, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4t voivat pit\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti taukoja. Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aktiivisesti mahdollistaa tauot ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n aikana.\u00a0<\/span><\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><b><br \/>\n<\/b><span style=\"font-weight: 400;\">[Suomentanut Malin Ekholm]<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>By Julia Allan, Aberdeen University, Scotland Modern life is hectic. We live in an increasingly \u2018switched on\u2019 digital world where periods of true respite from work are rare. Many people regularly work for lengthy periods and this is particularly the [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2519,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[24,35],"tags":[],"class_list":["post-2510","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-self-regulation","category-stress-and-coping"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"de":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"he":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"kr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"ro":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"tr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2510","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2510"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2510\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4559,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2510\/revisions\/4559"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2519"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2510"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2510"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2510"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}