{"id":2360,"date":"2021-11-25T14:38:11","date_gmt":"2021-11-25T14:38:11","guid":{"rendered":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=2360"},"modified":"2025-11-04T14:06:19","modified_gmt":"2025-11-04T14:06:19","slug":"helping-patients-manage-their-condition-illness-representations-matter","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2021\/11\/helping-patients-manage-their-condition-illness-representations-matter\/","title":{"rendered":"Kuinka auttaa potilasta hallitsemaan sairauttaan? Sairausk\u00e4sityksill\u00e4 on v\u00e4li\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kirjoittajat: Yael Benyamini, Tel Avivin yliopisto, Israel ja Evangelos C. Karademas, Kreetan yliopisto, Kreikka<\/strong><\/p>\n

Anna ja Mary ovat terveit\u00e4 45-vuotiaita naisia, jotka asuvat suuressa Euroopan kaupungissa. Molemmat tuntevat useita ihmisi\u00e4, jotka ovat sairastuneet koronaan, ja kuulevat ja lukevat sairaudesta jatkuvasti. Anna uskoo, ett\u00e4 Covid-19 on vakava sairaus ja on hyvin huolissaan mahdollisesta tartunnasta. Vaikka Anna uskookin, ett\u00e4 h\u00e4n ik\u00e4ns\u00e4 vuoksi selvi\u00e4isi taudista, h\u00e4n arvelee, ett\u00e4 luultavasti k\u00e4rsisi pitkittyneist\u00e4 ja hankalista oireista. Anna tekee mahdollisimman paljon et\u00e4t\u00f6it\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkona aina maskia ja odottaa seuraavaa rokoteannostaan. <\/span><\/p>\n

<\/p>\n

Maryn mielest\u00e4 Covid-19 on \u201dvaikutusvaltainen flunssa\u201d. Mary uskoo, ett\u00e4 h\u00e4nen ik\u00e4isens\u00e4 perusterve ihminen joko ei juurikaan tunne taudin oireita tai pahimmassa tapauksessa viett\u00e4\u00e4 muutaman p\u00e4iv\u00e4n kotona kuten tavallisessa flunssassa. Mary tapaa paljon ihmisi\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ja sosiaalisissa tilaisuuksissa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maskia vain, kun se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. H\u00e4n ei n\u00e4e syyt\u00e4 ottaa rokotetta ja pelk\u00e4\u00e4 sen sivuvaikutuksia.<\/span><\/p>\n

Annalla ja Marylla on jotain yhteist\u00e4. Vaikka heid\u00e4n k\u00e4sityksens\u00e4 ovat erilaiset, kumpikin yritt\u00e4\u00e4 hahmottaa samaa uhkaavaa tilannetta. Kun ihmist\u00e4 kohtaa terveyteen liittyv\u00e4 uhka, oli se sitten korona, syd\u00e4nsairaus, nivelkipu tai mik\u00e4 tahansa muu vaiva, h\u00e4n ker\u00e4\u00e4 siihen liittyv\u00e4\u00e4 tietoa omista kehollisista tuntemuksistaan, omasta el\u00e4m\u00e4nhistoriastaan, muilta ihmisilt\u00e4 ja mediasta. Tavoitteena on muodostaa ehe\u00e4 tarina kyseisest\u00e4 taudista. Sit\u00e4 muodostaessaan ihminen yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 viisi keskeist\u00e4 osa-aluetta, joista sairausk\u00e4sitys koostuu: <\/span>millainen sairauden <\/span>olemus<\/b> on, mik\u00e4 sen <\/span>aiheuttaa<\/b>, mit\u00e4 siit\u00e4 <\/span>seuraa<\/b>, mill\u00e4 <\/span>aikav\u00e4lill\u00e4<\/b> ja kuinka sairautta voidaan <\/span>hoitaa tai hallita<\/b><\/a>.\u00a0<\/span><\/p>\n

Onko sill\u00e4 v\u00e4li\u00e4, mit\u00e4 sairaudesta ajattelee? Vaikka k\u00e4sitys ei olisi l\u00e4\u00e4ketieteellisesti tarkasteltuna oikea tai t\u00e4sm\u00e4llinen, siit\u00e4 joka tapauksessa riippuu, mit\u00e4 tunteita se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja kuinka ihminen toimii sen suhteen: kuinka h\u00e4n pyrkii selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n sairauden kanssa, mill\u00e4 tavoin pyrkii ehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n oireita, kuinka hoitaa tai hallitsee sit\u00e4 tai kuinka sopeuttaa sen osaksi muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4, jos vain mahdollista. Tutkimukset ovat osoittaneet, ett\u00e4 kielteiset k\u00e4sitykset sairauksista (eli n\u00e4kemys, ett\u00e4 sairaus on hyvin uhkaava, pitk\u00e4kestoinen tai vaikea hoitaa\/hallita) ovat yhteydess\u00e4 selviytymiskeinoihin ja -tuloksiin, kuten huonompaan el\u00e4m\u00e4nlaatuun, hitaampaan toipumiseen ja heikompaan toimintakykyyn. T\u00e4m\u00e4 on havaittu monien sairauksien, kuten <\/span>sy\u00f6v\u00e4n<\/span><\/a> ja <\/span>diabeteksen<\/span><\/a> kohdalla.\u00a0<\/span><\/p>\n

Meid\u00e4n kliinikoiden pit\u00e4isi kysy\u00e4 potilaalta tuomitsematta, mik\u00e4 on h\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 sairaudesta, joka h\u00e4nell\u00e4 joko on tai johon h\u00e4nell\u00e4 on riski sairastua. Voi yksinkertaisesti kysy\u00e4, mit\u00e4 potilas ajattelee sairaudesta omin sanoin: mik\u00e4 h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n aiheutti sen tai mitk\u00e4 ovat sen huolestuttavimmat oireet, toimiiko h\u00e4nen saamansa hoito tai kuinka h\u00e4n hallitsee sairauttaan. Potilasta voi jopa pyyt\u00e4\u00e4 <\/span>piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n sairautensa<\/span><\/a>, sill\u00e4 piirustus voi paljastaa paljon sairauteen liittyvi\u00e4 ajatuksia ja tunteita. Potilailta ei kovin usein kysyt\u00e4 heid\u00e4n omista n\u00e4kemyksist\u00e4\u00e4n, mutta yleens\u00e4 he suhtautuvat avoimesti t\u00e4llaiseen keskusteluun. Potilaiden k\u00e4sityksist\u00e4 kysyminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s <\/span>l\u00e4\u00e4k\u00e4reille<\/span><\/a> ja muille <\/span>terveydenhuollon ammattilaisille<\/span><\/a>, koska ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja huomioimalla potilaan k\u00e4sitykset ja niiden vaikutus k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen (esim. neuvojen noudattamiseen) voidaan helpottaa potilaan sopeutumista. Esimerkiksi auttamalla Marya hahmottamaan, ett\u00e4 rokotteen mahdolliset haitat eiv\u00e4t ole verrannollisia itse koronataudin haittoihin, voitaisiin auttaa h\u00e4nt\u00e4 muuttamaan rokotusp\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 voi olla ensimm\u00e4inen askel kohti systemaattista yksil\u00f6- tai ryhm\u00e4interventiota, joka on r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6ity potilaiden k\u00e4sitysten mukaan, jotta se olisi mahdollisimman tehokas.<\/span><\/p>\n

Rohkaisemalla potilasta kertomaan sairausk\u00e4sityksist\u00e4\u00e4n voi my\u00f6s tunnistaa haitallisia k\u00e4sityksi\u00e4. T\u00e4ytyy kuitenkin harkita huolellisesti, kannattaako potilaan sairausk\u00e4sityst\u00e4 pyrki\u00e4 muuttamaan. Vaikkei potilaan k\u00e4sitys sairautensa luonteesta olisi ihan oikea, se voi silti olla hy\u00f6dyllinen, jos se esimerkiksi helpottaa ahdistusta. Terveydenhuollon ammattilaisen tulee muistaa, ett\u00e4 sairausk\u00e4sitykset ovat vain osa laajempaa, dynaamista itses\u00e4\u00e4telyj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, johon kuuluvat my\u00f6s selviytymiskeinot ja toimintasuunnitelmat, odotukset k\u00e4ytt\u00e4ytymisen vaikutuksista jne. Ammattilaisen tulisi siis luultavasti tarkastella kaikkia n\u00e4it\u00e4 potilaan kokemuksen ja tilanteen eri puolia ja vasta sitten p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6ss\u00e4 potilaan kanssa, kuinka ja mit\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 olisi syyt\u00e4 pyrki\u00e4 muuttamaan. <\/span>Sek\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in (eli abstraktit\/tiedolliset) ett\u00e4 alhaalta yl\u00f6sp\u00e4in (eli konkreettiset\/k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen liittyv\u00e4t) interventiostrategiat<\/span><\/a> voivat toimia hyvin. Usein on yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4yd\u00e4 keskusteluita perheenj\u00e4senten \u2013 <\/span>vanhempien<\/span><\/a>, <\/span>puolisoiden<\/span><\/a> ja muiden \u2013 k\u00e4sityksist\u00e4, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 voivat vaikuttaa potilaan k\u00e4sityksiin ja k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen.<\/span><\/p>\n

 <\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n suosituksia<\/b><\/p>\n

    \n
  1. Ota selv\u00e4\u00e4 sairausk\u00e4sityksist\u00e4.<\/b> Pyri ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka potilas itse hahmottaa sairauttaan: anna h\u00e4nen kertoa <\/span>oma <\/span><\/i>tarinansa terveysongelmastaan omin sanoin, ei l\u00e4\u00e4ketieteellisin termein. Kysy lis\u00e4\u00e4 tuomitsematta, avoimin mielin. Kysy avoimia kysymyksi\u00e4 tai pyyd\u00e4 potilasta piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4sityksens\u00e4. Voit kysy\u00e4 potilaan puolisolta tai muilta perheenj\u00e4senilt\u00e4 tai hoitajilta, miten he n\u00e4kev\u00e4t asian (n\u00e4m\u00e4 voivat erota potilaan k\u00e4sityksest\u00e4 ja vaikuttaa siihen, millaista tukea he tarjoavat).<\/span><\/li>\n
  2. Ota selv\u00e4\u00e4 hoitok\u00e4sityksist\u00e4.<\/b> Potilailla on omat k\u00e4sityksens\u00e4 hoidon tehokkuudesta, hy\u00f6dyist\u00e4, riskeist\u00e4 ja seurauksista. N\u00e4ill\u00e4 on usein vaikutusta siihen, <\/span>noudattavatko he l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 neuvoja<\/span><\/a>.<\/span><\/li>\n
  3. Tunnista virheelliset ja haitalliset k\u00e4sitykset tai \u201cirrationaaliset\u201d uskomukset ja niiden merkitys k\u00e4ytt\u00e4ytymiselle ja hyvinvoinnille<\/b>. Muista, ett\u00e4 potilaan k\u00e4sitys sairaudestaan on \u201cpsykologisesti oikea\u201d eli se tuntuu h\u00e4nest\u00e4 j\u00e4rkeenk\u00e4yv\u00e4lt\u00e4. Voi siis olla, ett\u00e4 k\u00e4sitys vaikuttaa \u201cvirheelliselt\u00e4\u201d sinun silmiss\u00e4si, mutta ei potilaan.<\/span><\/li>\n
  4. Auta potilasta muuttamaan k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n sairaudesta.<\/b> Jos sairausk\u00e4sityksiin liittyy haitallista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 tai ne uhkaavat hyvinvointia pidemm\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, voit auttaa potilasta muuttamaan k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n a) tarjoamalla t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4 tietoa tai b) antamalla esimerkkej\u00e4 muista potilaista, joilla on paremmin toimivia k\u00e4sityksi\u00e4 (tai saattamalla potilaan vuorovaikutukseen heid\u00e4n kanssaan) tai c) k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tiettyj\u00e4 <\/span>k\u00e4ytt\u00e4ytymismuutostekniikoita<\/span><\/a>. Jopa <\/span>lyhyet tekstit<\/span><\/a> voivat toimia!<\/span><\/li>\n
  5. Tue potilasta muodostamaan toimivia sairauteen liittyvi\u00e4 toimintasuunnitelmia<\/b>, jotka ovat linjassa heid\u00e4n (yht\u00e4 lailla toimivien) k\u00e4sitystens\u00e4 kanssa ja merkityksellisi\u00e4 heid\u00e4n omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Sairausk\u00e4sityksi\u00e4 ei ole helppo muuttaa, varsinkaan sairauden my\u00f6hemmiss\u00e4 vaiheissa. Joskus on siis parempi keskitty\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen kuin k\u00e4sityksiin.<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

    Suomennos: Marleena Vornanen\u00a0<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    By Yael Benyamini, Tel Aviv University, Israel and Evangelos C. Karademas, University of Crete, Greece Anna and Mary are both healthy 45-year-old women, living in a large European city. Each of them knows several people who have contracted COVID-19 and […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2376,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[32,28,45,35],"tags":[],"class_list":["post-2360","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-assessment","category-communication","category-illness-representation","category-stress-and-coping"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"de":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"he":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"kr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ro":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"tr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2360","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2360"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2360\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4569,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2360\/revisions\/4569"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2376"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2360"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2360"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2360"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}