{"id":2243,"date":"2021-07-14T14:02:35","date_gmt":"2021-07-14T14:02:35","guid":{"rendered":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=2243"},"modified":"2025-11-04T14:10:04","modified_gmt":"2025-11-04T14:10:04","slug":"if-medicine-is-a-team-game-patients-should-play-too-a-psychological-perspective-on-patient-engagement","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2021\/07\/if-medicine-is-a-team-game-patients-should-play-too-a-psychological-perspective-on-patient-engagement\/","title":{"rendered":"Jos l\u00e4\u00e4ketiede on joukkuelaji, potilas on yksi pelaajista: psykologinen n\u00e4k\u00f6kulma potilaan osallistamiseen"},"content":{"rendered":"<p><strong>Kirjoittanut G. Graffigna, Sacro Cuoren katolinen yliopisto, Italia<\/strong><\/p>\n<p><em>\u00a0<\/em>Kaikkien hoitoketjuun kuuluvien terveydenhuollon ammattilaisten t\u00e4ytyy tehd\u00e4 koordinoitua yhteisty\u00f6t\u00e4, jotta terveydenhuolto toimii tehokkaasti. L\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 tarvitaan siis tiimity\u00f6t\u00e4. Jos l\u00e4ht\u00f6kohta on t\u00e4m\u00e4, potilas t\u00e4ytyy n\u00e4hd\u00e4 osana joukkuetta.<\/p>\n<p>Potilaan osallistamisen konsepti ottaa t\u00e4m\u00e4n huomioon. Osallistaminen on tehokkaamman ja kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4n terveydenhuollon t\u00e4rke\u00e4 osa.<\/p>\n<p><!--more--><\/p>\n<p><strong>\u00a0<\/strong><em>Mit\u00e4 potilaan osallistaminen tarkoittaa?<\/em><\/p>\n<p><a href=\"https:\/\/apps.who.int\/iris\/handle\/10665\/252269\">Potilaan osallistamisen<\/a> l\u00e4hestymistavassa ihmist\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hoidon vastaanottajana vaan keskeisen\u00e4 toimijana terveyspalveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Osallistaminen on prosessi, jonka my\u00f6t\u00e4 ihmiset otetaan aktiivisesti ja aidosti mukaan m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4n heid\u00e4n hoitonsa kannalta keskeisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. T\u00e4h\u00e4n kuuluvat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikuttavista asioista, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen muotoilu ja toteutus, palveluiden suunnittelu, kehitt\u00e4minen ja toteutus ja teot k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja el\u00e4m\u00e4ntapamuutosten eteen. Potilaiden psykologiset asenteet, motivaatio, tunteet ja valmius osallistua terveydenhuoltoon ovat t\u00e4ss\u00e4 keskeisi\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 2017 tutkimusryhm\u00e4mme esitteli ja validoi tieteellisesti psykososiaalisen viitekehyksen, jolla voi edist\u00e4\u00e4 ja analysoida potilaiden osallistamista (<a href=\"https:\/\/www.ncbi.nlm.nih.gov\/pmc\/articles\/PMC6056150\/\">Patient Health Engagement Model<\/a>). T\u00e4m\u00e4 uusi n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n perustuva psykologinen teoria pyrkii selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka potilaan osallisuus kehittyy potilaan n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna. Mallin mukaan potilaan osallistaminen on dynaaminen ja kehittyv\u00e4 prosessi, jonka my\u00f6t\u00e4 potilas l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudella tavalla p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuutensa ja kykyns\u00e4 omiin projekteihin \u2013 sairaudesta huolimatta.<\/p>\n<p>Malli painottaa, ett\u00e4 on potilaan oma valinta muuttaa suhtautumistaan terveydenhuoltoon siten, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee passiivisen vastaanottajan sijaan kumppani ja \u201dapuohjaaja\u201d terveydenhuoltokokemuksessa. T\u00e4m\u00e4 roolin ja identiteetin muutos tapahtuu v\u00e4hitellen, kun potilaan sopeutuminen ja resilienssi sairautta kohtaan kehittyv\u00e4t. Potilaan t\u00e4ytt\u00e4 osallisuutta edelt\u00e4\u00e4 sarja emotionaalisia ja motivationaalisia ponnistuksia: potilas pyrkii muodostamaan uuden k\u00e4sityksen sairaudestaan ja potilaan roolistaan ja identiteetist\u00e4\u00e4n. Muutos on t\u00e4rke\u00e4, jotta potilas sitoutuu hoitoon ja ottaa onnistuneesti haltuun uudet toimintatavat ja elintavat.<\/p>\n<p>Malliin kuuluu nelj\u00e4 vaihetta, joista jokaisessa terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea potilaan osallisuutta.<\/p>\n<ul>\n<li>Vaihe 1: <em>Katkos (engl. blackout)<\/em>. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa potilas kokee psykologista haavoittuvuutta kriittisen tapahtuman, yleens\u00e4 diagnoosin, vuoksi. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee tarjota emotionaalista tukea ja auttaa potilasta sopeutumaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n sairauden kanssa. Keskeist\u00e4 on auttaa potilasta saavuttamaan uudenlainen toimijuuden ja kontrollin kokemus suhteessa sairauteensa. Toisin sanoen potilasta voi tukea ja auttaa tuntemaan, ett\u00e4 h\u00e4n voi omalla toiminnallaan tehokkaasti hallita terveytt\u00e4\u00e4n.<\/li>\n<li>Vaihe 2 <em>Kiihtyminen (engl. arousal):<\/em> T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa potilaalla on alustava tietoisuus sairaudestaan mutta vain pinnallista tietoa siit\u00e4, kuinka sen kanssa toimitaan, ja moni j\u00e4tt\u00e4\u00e4 hoidon kesken. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa terveydenhuollon ammattilaiset ovat t\u00e4rkeit\u00e4 kiintopisteit\u00e4. Potilasta t\u00e4ytyy tukea hallitsemaan sairauttaan ja selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n sen kanssa. N\u00e4in voidaan ehk\u00e4ist\u00e4 hoidon keskeytt\u00e4mist\u00e4.<\/li>\n<li>Vaihe 3 <em>Kiinnittyminen (engl. adhesion)<\/em>: T\u00e4h\u00e4n vaiheeseen menness\u00e4 potilas on hyv\u00e4ksynyt sairautensa ja p\u00e4\u00e4ssyt yli enimm\u00e4st\u00e4 sen tuomasta psyykkisest\u00e4 kuormasta. Terveydenhuollon ammattilainen voi tukea potilasta auttamalla yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sopivaa terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 my\u00f6s stressaavissa ja ep\u00e4tavallisissa tilanteissa.<\/li>\n<li>Vaihe 4 <em>El\u00e4m\u00e4nlaatuprojekti (engl. eudaimonic project)<\/em>: Viimeisess\u00e4 vaiheessa potilas on t\u00e4ysin tietoinen sairaudestaan ja sen merkityksest\u00e4. H\u00e4n on muuttanut el\u00e4m\u00e4ntapojaan hoitosuositusten mukaisesti ja h\u00e4n on aktiivinen toimija, joka tavoittelee my\u00f6nteist\u00e4 ja tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4nlaatua kroonisesta sairaudesta huolimatta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa terveydenhuollon ammattilaiset ovat luotettavia liittolaisia, ja potilasta tulee tukea n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 aktiivisena hoitotiimin j\u00e4senen\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Muutos passiivisesta l\u00e4hestymistavasta s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen ja tehokkaaseen, aktiiviseen terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseen perustuu mutkikkaaseen merkityksenantoprosessiin ja identiteetin j\u00e4sennykseen. Subjektiivinen ja joskus irrationaalinen k\u00e4sitys itsest\u00e4 ja ainutlaatuiset linssit, joiden l\u00e4pi yksil\u00f6t arvioivat el\u00e4m\u00e4nlaatuaan, ovat meid\u00e4n mielest\u00e4mme keskeisi\u00e4, jotta osallistaminen on mahdollista. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat siis ottaa n\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia mukaan omiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihins\u00e4.<\/p>\n<p>Mallimme <a href=\"https:\/\/www.ncbi.nlm.nih.gov\/pmc\/articles\/PMC5487073\/\">on osoitettu ennustavan<\/a> itsehoidon hallintaa ja potilaiden sitoutumista reseptil\u00e4\u00e4kkeiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kun potilaan osallisuutta m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n ja mitataan psykososiaalisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paljon paremmin sit\u00e4, kuinka potilas p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 muuttaa rooliaan terveydenhuoltoprosessissa, niin ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee selvemmin osa sit\u00e4.<\/p>\n<p>Kaiken kaikkiaan ihmisen kokemus emotionaalisesta kontrollista sairauteensa ja hoitoonsa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 olennaisesti sit\u00e4, kuinka hyvin h\u00e4n selviytyy sairautensa kanssa. Mit\u00e4 paremmin n\u00e4it\u00e4 tunteita ja rooleja ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 paremmat mahdollisuudet potilailla on p\u00e4\u00e4st\u00e4 kunnolla osalliseksi hoitoprosessissa. Terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli kaikissa muutosvaiheissa: diagnoosista siihen saakka, kun potilaalla on kaikki tarvittava tieto ja h\u00e4n on aktiivisesti sitoutunut hoitoonsa.<\/p>\n<p><strong>Suosituksia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n<\/strong><\/p>\n<ul>\n<li><strong>Mittaa potilaan osallisuutta<\/strong>: potilaan osallisuuden mittarilla (engl. <a href=\"https:\/\/www.frontiersin.org\/articles\/10.3389\/fpsyg.2015.00274\/full\">Patient Health Engagement Scale<\/a>) voi seurata potilaan osallisuutta systemaattisesti erilaisissa kliinisiss\u00e4 konteksteissa. N\u00e4in osallisuutta voidaan edist\u00e4\u00e4 yksil\u00f6llisill\u00e4 menetelmill\u00e4 ja interventioilla.<\/li>\n<li><strong>Rakenna luottamusta<\/strong>: K\u00e4yt\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 viestint\u00e4\u00e4 (eli potilaan ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin v\u00e4list\u00e4 viestint\u00e4\u00e4, joukkoviestint\u00e4\u00e4, sosiaalisen markkinoinnin viestint\u00e4\u00e4), joka sopii potilaan sitoutumisen asteeseen.<\/li>\n<li><strong>Avoin terveydenhuoltokulttuuri<\/strong>: L\u00e4\u00e4ketieteellisiss\u00e4 konteksteissa ja koulutuksessa pit\u00e4isi pyrki\u00e4 toteuttamaan koulutusohjelmia, jotka tuovat terveydenhuollon ammattilaisille osallistamiseen tarvittavaa tietoa ja viestint\u00e4- ja ihmissuhdetaitoja.<\/li>\n<li><strong>Innosta potilaita<\/strong>: Auta n\u00e4kem\u00e4\u00e4n asioiden valoisat puolet. Vahvista optimistista, my\u00f6nteiseen keskittyv\u00e4\u00e4 asennetta, joka auttaa suodattamaan huonoja uutisia, jotka voisivat lannistaa osallistumismotivaatiota.<\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Healthcare professionals along the whole care journey must collaborate and coordinate their efforts for healthcare systems to function effectively. In other words, medicine requires teamwork to be successful. If we agree on this principle, then \u2013adopting a sports metaphor \u2013the patient too should be considered a player in the team!<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2268,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[43],"tags":[],"class_list":["post-2243","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-patient-engagement"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":true},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"de":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"he":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"kr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"ro":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"tr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2243"}],"version-history":[{"count":36,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4573,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2243\/revisions\/4573"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2268"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2243"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2243"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2243"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}