{"id":1572,"date":"2019-12-16T15:55:17","date_gmt":"2019-12-16T15:55:17","guid":{"rendered":"http:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=1572"},"modified":"2025-11-04T14:23:12","modified_gmt":"2025-11-04T14:23:12","slug":"becoming-your-better-self-as-reason-for-changing-behavior","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2019\/12\/becoming-your-better-self-as-reason-for-changing-behavior\/","title":{"rendered":"K\u00e4ytt\u00e4ytymisen muutoksella paremmaksi versioksi itsest\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kirjoittanut Winifred Gebhardt, Leidenin yliopisto, Alankomaat<\/strong><\/p>\n

Noin yhdeks\u00e4n vuotta sitten minusta tuli kasvissy\u00f6j\u00e4 yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Luin romaania, jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 sanoi, ettei voinut sy\u00f6d\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, \u201cjossa on joskus ly\u00f6nyt syd\u00e4n\u201d. Sanat todella pys\u00e4yttiv\u00e4t minut. Juuri silt\u00e4 minusta tuntui. Lakkasin sy\u00f6m\u00e4st\u00e4 lihaa ja kalaa saman tien, eik\u00e4 minun ole koskaan sen j\u00e4lkeen ollut vaikeaa noudattaa t\u00e4t\u00e4 ruokavaliota. Uusi tapa toimia sopi t\u00e4ydellisesti siihen \u201ckuka olen\u201d.<\/span><\/p>\n

Sen sijaan ennen lenkkeilin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, ja minun oli helppo juosta seitsem\u00e4n kilometri\u00e4. En kuitenkaan koskaan pit\u00e4nyt itse\u00e4ni \u201curheilullisena\u201d, ja aina kun tuli esteit\u00e4 \u2013 kuten sairastuminen \u2013 repsahdin takaisin sohvaperunaksi. En\u00e4\u00e4 en yrit\u00e4 \u201colla urheilullinen\u201d vaan pyrin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aikana aina kun voin. Pid\u00e4n itse\u00e4ni \u201caktiivisena\u201d.<\/span><\/p>\n

<\/p>\n

Tekomme kuvastavat minuuttamme<\/b><\/p>\n

Se, ett\u00e4 \u201cen sy\u00f6 el\u00e4imi\u00e4\u201d, sopii k\u00e4sitykseeni itsest\u00e4ni. Kasvissy\u00f6nti ja kasvissy\u00f6j\u00e4n\u00e4 oleminen saa minut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n \u201citseni\u201d my\u00f6nteisesti: huolehtivaisena, huomaavaisena ihmisen\u00e4, joka rakastaa el\u00e4imi\u00e4. Aina kun puhun t\u00e4st\u00e4 valinnasta tai kielt\u00e4ydyn liha-ateriasta, \u201cminuuteni\u201d <\/span>saa vahvistusta<\/span><\/a>.<\/span><\/p>\n

Tieto siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4emme tekomme osana minuuttamme<\/span> ja<\/span><\/i> ett\u00e4 haluamme olla ylpeit\u00e4 itsest\u00e4mme, on erityisen hy\u00f6dyllinen l\u00e4ht\u00f6kohta terveysinterventioille. Esimerkiksi kun huomataan, ett\u00e4 ep\u00e4terveelliset valinnat ovat tukeneet my\u00f6nteist\u00e4 min\u00e4k\u00e4sityst\u00e4 (olen esimerkiksi juonut aika tavalla viini\u00e4 illallisella, koska pid\u00e4n itse\u00e4ni sellaisena ihmisen\u00e4, joka osaa nauttia el\u00e4m\u00e4st\u00e4), niiden tilalle voidaan tarjota muita, v\u00e4hemm\u00e4n haitallisia tai jopa terveellisi\u00e4 vaihtoehtoja (my\u00f6s alkoholittomasta juomasta nauttiminen voi kuvastaa rentoa el\u00e4m\u00e4ntapaa). Muutoksen avain on t\u00e4ll\u00f6in se, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n toiminnasta merkityksellist\u00e4 sellaiselle ihmiselle, jollaisena ihminen todella pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misteorian mukaan t\u00e4m\u00e4 niin sanottu <\/span>integroitu muutosmotivaatio<\/span><\/a> (integrated motivation to change) on l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 puhdasta sis\u00e4ist\u00e4 motivaatiota, joka puolestaan tarkoittaa, ett\u00e4 teemme asiaa, koska nautimme siit\u00e4.<\/span><\/p>\n

Osa itsest\u00e4 el\u00e4\u00e4 tulevaisuudessa<\/b><\/p>\n

Ihmiset ovat loistavia aikamatkaajia ja <\/span>k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t l\u00e4hes puolet ajastaan haaveillen tulevaisuudesta<\/span><\/a>. Luomme itsellemme useita mahdollisia tulevaisuuskuvia, joita voidaan kutsua \u201c<\/span>mahdollisiksi minuuksiksi<\/span><\/a>\u201d. Ne <\/span>ohjaavat kuvitelmia<\/span><\/a> ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4t avoimuutta tavoitteisiin liittyville mahdollisuuksille. Esimerkiksi tulevaisuuden min\u00e4kuva \u201ctupakoinnin lopettaneena\u201d tai \u201ctupakoimattomana\u201d lis\u00e4\u00e4 selv\u00e4sti aikomusta ja yrityksi\u00e4 lopettaa tupakointi sek\u00e4 onnistumista siin\u00e4. <\/span>Tupakoitsijan t\u00e4ytyy siis kyet\u00e4 kuvittelemaan itsens\u00e4 \u201ctulevana ei-tupakoitsijana\u201d ennen kuin lopettaminen todella onnistuu<\/span><\/a>.\u00a0<\/span><\/p>\n

Teen kollegani Eline Meijerin kanssa tutkimusta, jossa tupakoitsijat kuvittelevat mieless\u00e4\u00e4n ihmisen, joka heist\u00e4 tulee, jos he lopettavat tupakoinnin tai jos he jatkavat tupakointia. Osallistujat kirjoittavat n\u00e4ist\u00e4 kuvitelmista ja esitt\u00e4v\u00e4t kuvia tai valokuvia, joita liitt\u00e4v\u00e4t niihin. Interventio tuottaa esimerkiksi seuraavan laisia kuvia: jos lopetan, minusta tulee \u201cvahva, \u00e4lyk\u00e4s nainen, jolla on luonnetta\u201d tai \u201ctasapainoisempi, huoleton is\u00e4 ja puoliso\u201d. Ja vastaavasti: jos jatkan tupakointia, minusta tulee \u201cyskiv\u00e4, puuskuttava ja onneton vanha nainen\u201d tai \u201cep\u00e4sosiaalinen, haiseva, heikko ja kivulloinen mies\u201d. Er\u00e4s huomattava havainto on, ett\u00e4 useimmat valittavista kuvista\/valokuvista ovat symbolisia, eik\u00e4 niiss\u00e4 ole tupakoivia ihmisi\u00e4 tai tupakkatuotteita. Kuviin liittyvi\u00e4 kirjoitettuja mielleyhtymi\u00e4 ovat esimerkiksi \u201chuoleton\u201d, \u201ckokonainen\u201d ja \u201cm\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen\u201d, ja toisaalta \u201cnarkkari\u201d, \u201cmasentava\u201d ja \u201ctoivoton\u201d. Tutkimme viel\u00e4, muuttaako interventio k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Arvelemme, ett\u00e4 jos t\u00e4llaiset \u201cmin\u00e4kuvat\u201d ovat tarvittaessa \u2013 kuten tupakanhimon hetkell\u00e4 \u2013 helposti saatavilla, tavoitteessa on helpompi pysy\u00e4. Esimerkiksi <\/span>liikunnan<\/span><\/a> osalta on jo n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuuden minuuksien kuvittelua hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t interventiot toimivat.<\/span><\/p>\n

Viihdymme ryhmiss\u00e4, joihin koemme kuuluvamme<\/b><\/p>\n

Halujen ja houkutusten vastustaminen voi olla erityisen vaikeaa sosiaalisissa tilanteissa. Tupakoinnin lopettaneena saattaa pel\u00e4t\u00e4 sosiaalista torjuntaa, kun ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ydy kuten yst\u00e4v\u00e4t ja sukulaiset. My\u00f6s mieluisista yhteisist\u00e4 hetkist\u00e4 voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 paitsi. Melko suuri osa min\u00e4kuvastamme perustuu ryhmiin, joihin kuulumme. Esimerkiksi <\/span>useimmat tupakoitsijat tai huumeiden k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t tuntevat kuuluvansa yhteen samaa ainetta k\u00e4ytt\u00e4vien ihmisten kanssa<\/span><\/a>. Aineiden k\u00e4ytt\u00f6 on keskeinen normatiivinen k\u00e4ytt\u00e4ytymismuoto, joka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 \u201cryhm\u00e4\u00e4n kuulumisen\u201d, joka puolestaan liittyy monenlaisiin muihin arvostettuihin asioihin. Esimerkiksi <\/span>nuoret voivat vieroituksen j\u00e4lkeen kokea<\/span><\/a>, ett\u00e4 heid\u00e4n \u201ckannabista k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t\u201d yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ovat yh\u00e4 ne ihmiset, jotka \u201csopivat heille parhaiten\u201d, vaikka he itse eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4. Samalla he voivat kokea, ett\u00e4 muut kuin kannabista k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ihmiset ovat tylsi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 yht\u00e4 \u201dnokkelia, uskollisia tai kypsi\u00e4\u201d, ja ett\u00e4 heill\u00e4 on erilainen arvomaailma. T\u00e4m\u00e4 havainnollistaa, ett\u00e4 oman sosiaalisen ryhm\u00e4n j\u00e4senyyden s\u00e4ilytt\u00e4minen on haaste, jonka tulisi olla keski\u00f6ss\u00e4, kun yritet\u00e4\u00e4n tukea terveellisi\u00e4 elintapoja.<\/span><\/p>\n

Pysyv\u00e4n muutoksen aikaan saamiseksi ihmisen t\u00e4ytyy siis muodostaa my\u00f6nteisi\u00e4 min\u00e4kuvia. N\u00e4in voi n\u00e4hd\u00e4 tulevaisuuden min\u00e4ns\u00e4 toteuttamassa uutta terveellist\u00e4 tapaa, joka on yht\u00e4 aikaa linjassa omien t\u00e4rkeiden arvojen ja oman sosiaalisen ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa.<\/span><\/p>\n

Suosituksia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n<\/b><\/p>\n

    \n
  1. K\u00e4ytt\u00e4ytyminen vaikuttaa suoraan kokemukseen ja k\u00e4sitykseen itsest\u00e4. Rohkaise ihmisi\u00e4 kuvittelemaan luovasti, millaisia heist\u00e4 voi tulla, esimerkiksi luomalla miellekarttoja heid\u00e4n ihanteellisista ja pel\u00e4tyist\u00e4 tulevaisuuden min\u00e4kuvistaan.<\/span><\/li>\n
  2. Etsi tapoja, joilla uuteen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen liittyv\u00e4t min\u00e4k\u00e4sitykset voi palauttaa mieleen kriittisill\u00e4 hetkill\u00e4, kuten halujen ja houkutusten aikana. Esimerkiksi itse tuotetut miellekartat voi kiinnitt\u00e4\u00e4 tietokoneen tai \u00e4lypuhelimen etusivulle muistutukseksi, miksi todella haluaa tehd\u00e4 muutoksen.<\/span><\/li>\n
  3. Auta ihmisi\u00e4 liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusi k\u00e4ytt\u00e4ytyminen heid\u00e4n arvostamaansa sosiaaliseen kontekstiin, esimerkiksi harjoittelemalla hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4 tapoja erota ryhm\u00e4n normeista. Esimerkiksi alkoholia tarjottaessa voisi vastata kohteliaasti \u201ckiitos tarjouksesta, mutta ei kiitos (olen jo ottanut riitt\u00e4v\u00e4sti t\u00e4n\u00e4\u00e4n)\u201d, tai samalla voi viitata keskin\u00e4iseen suhteeseen: \u201cVoi kuinka sin\u00e4 aina huolehdit minusta, olet niin hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4. Mit\u00e4 sinulle kuuluu nyky\u00e4\u00e4n?\u201d<\/span><\/li>\n<\/ol>\n

    Suomennos: Marleena Vornanen<\/span><\/i><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    By Winifred Gebhardt, Leiden University, The Netherlands About nine years ago, I became a vegetarian overnight. In a novel I was reading, the main character explained how he could not eat anything \u201cin which at some time a heart had […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1595,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[18,27],"tags":[],"class_list":["post-1572","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mental-imagery","category-motivation"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"de":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"he":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"kr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ro":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"tr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1572","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1572"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1572\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4600,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1572\/revisions\/4600"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1595"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1572"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1572"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1572"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}