{"id":1299,"date":"2019-05-29T17:21:29","date_gmt":"2019-05-29T17:21:29","guid":{"rendered":"http:\/\/practicalhealthpsychology.com\/?p=1299"},"modified":"2026-03-27T07:50:48","modified_gmt":"2026-03-27T07:50:48","slug":"telling-stories-about-caring-for-others","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/2019\/05\/telling-stories-about-caring-for-others\/","title":{"rendered":"Tarinoita hoivaamisesta"},"content":{"rendered":"<p><strong>Kirjoittanut Irina Todorova, Health Psychology Research Center, Sofia, Bulgaria<\/strong><\/p>\n<p>Huolehtiminen ik\u00e4\u00e4ntyvist\u00e4 ja kenties terveydelt\u00e4\u00e4n heikoista l\u00e4heisist\u00e4 voi olla pulmallinen ja h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 kokemus \u2013 yht\u00e4 aikaa palkitseva ja turhauttava. L\u00e4\u00e4ketiede edist\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 elinik\u00e4\u00e4 ja terveempi\u00e4 elinvuosia ja voi joissain tapauksissa hidastaa ik\u00e4\u00e4ntymiseen liittyv\u00e4\u00e4 kognitiivisten kykyjen heikkenemist\u00e4. I\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 perheenj\u00e4senist\u00e4 huolehtimisen tavat sek\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymisen, dementian ja hoivan merkitykset vaihtelevat <a href=\"https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/full\/10.1177\/1359105313519155\">eri kulttuureissa<\/a>. Useimmat ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t kotonaan l\u00e4heistens\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4, mist\u00e4 seuraa psykososiaalisia hy\u00f6tyj\u00e4 sek\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4lle ett\u00e4 perheen muille sukupolville. Ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n, terveydelt\u00e4\u00e4n heikentyv\u00e4n perheenj\u00e4senen hoivaamiseen liittyy kuitenkin my\u00f6s fyysisi\u00e4 ponnistuksia, psykologista kuormitusta, surua jatkuvasta menetyksest\u00e4 ja mahdollisesti taloudellisia vaikeuksia.<\/p>\n<p><!--more--><\/p>\n<p><a href=\"https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/abs\/10.1177\/1359105314566616\"><strong>Narratiivinen terveyspsykologia<\/strong><\/a> pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten elettyj\u00e4 kokemuksia ja arkisen ymp\u00e4rist\u00f6n merkityksi\u00e4 tarinankerronnan avulla. Se keskittyy erityisesti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n terveytt\u00e4, sairautta ja niihin liittyvi\u00e4 identiteetin muutoksia. Narratiivien avulla ihminen voi j\u00e4sent\u00e4\u00e4 odottamattomia muutoksia <a href=\"https:\/\/onlinelibrary.wiley.com\/doi\/pdf\/10.1111\/1467-9566.ep11339939\">el\u00e4m\u00e4nkaaressaan<\/a>, luoda yhteyksi\u00e4 menneen, nykyisyyden ja tulevan v\u00e4lill\u00e4 ja tuoda jatkuvuutta muuttuneeseen identiteettiin ja ihmissuhteisiin. Liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yksitt\u00e4iset tapahtumat osaksi luontevasti etenev\u00e4\u00e4 tarinaa ihminen selitt\u00e4\u00e4 tapahtunutta, sen merkityst\u00e4 ja sit\u00e4, kuka h\u00e4nest\u00e4 nyt on tullut. <a href=\"journals.sagepub.com\/doi\/pdf\/10.1177\/2333393616668634\">Hoivaajatutkimuksemme<\/a> on osoittanut, ett\u00e4 tarinat auttavat hoivaajia j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, kuinka heid\u00e4n suhteensa hoivattavan l\u00e4heisen kanssa on muuttunut ajassa. Narratiivisen terveyspsykologian mukaan n\u00e4iss\u00e4 tarinoissa on <a href=\"https:\/\/www.tandfonline.com\/doi\/abs\/10.1080\/17437199.2010.543385\">useita tasoja<\/a>, kuten henkil\u00f6kohtainen, sosiaalinen ja kulttuurinen taso, joiden avulla voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esimerkiksi terveyden eriarvoisuutta. Potilaiden ja heid\u00e4n hoivaajiensa tarinat on nostettu esiin my\u00f6s <a href=\"https:\/\/www.narrativemedicine.org\/about-narrative-medicine\/\">l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4<\/a>, esimerkiksi kliinisess\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 ja koulutuksessa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Hoivaajan tukeminen: <\/strong>Tutkijoita ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimijoita on kiinnostanut, kuinka hoivaajia voidaan tukea. Tutkimusten mukaan monenlaiset l\u00e4hestymistavat voivat olla hy\u00f6dyllisi\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li><em>Koulutus<\/em> \u2013 tiedotus ik\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 ja dementiasta, sen vaiheista ja oireista;<\/li>\n<li><em>Sosiaalinen tuki<\/em> \u2013 vertaistuki ryhmiss\u00e4 tai nettialustoilla, tuki perheelt\u00e4 ja yst\u00e4vilt\u00e4;<\/li>\n<li><em>Lepotauot <\/em>\u2013 sosiaaliset verkostot tai j\u00e4rjest\u00f6t voivat tarjota lepotaukoja hoivaty\u00f6st\u00e4 v\u00e4symyksen lievitt\u00e4miseksi;<\/li>\n<li>Hoivaajien <em>terveytt\u00e4 edist\u00e4v\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytyminen<\/em>, kuten liikunta, stressinhallinta ja aktiviteetit.<\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s <em>tukea politiikkaa<\/em>, joka tukee ep\u00e4virallisia hoivaajia sek\u00e4 heid\u00e4n potilaitaan ja perheit\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Massachusettsin osavaltiossa saatiin aikaiseksi uusi <a href=\"https:\/\/www.alzmassnh.org\/advocacy\/massachusetts\/bill-h4116\/\">Alzheimerin tautia ja dementiaa koskeva lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6<\/a>, joka syntyi perheiden ja terveydenhuollon ammattilaisten vaikutuksesta ja jota puolusti paikallinen Alzheimer-j\u00e4rjest\u00f6.<\/p>\n<p>Lain tuella terveydenhuollon henkil\u00f6st\u00f6\u00e4 koulutetaan dementian diagnosointiin ja dementiapotilaiden ja -perheiden tukemiseen, tarjotaan tarpeellista tietoa muistisairauksista ja varmistetaan riitt\u00e4v\u00e4 akuuttihoito ja suoja hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p><strong>Narratiiviset <\/strong><strong>hoivak\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t<\/strong>: Narratiiviset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat yksil\u00f6keskeisi\u00e4, vuorovaikutteisia ja kietoutuneita kulttuurisiin ja rakenteellisiin hoivakonteksteihin. <a href=\"https:\/\/jamanetwork.com\/journals\/jama\/fullarticle\/194300\">Hoivaajan narratiiviset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t<\/a> auttavat h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n luomaan merkityksi\u00e4 omassa tilanteessaan. Ne my\u00f6s kehitt\u00e4v\u00e4t \u201cnarratiivista kyky\u00e4\u201d kuunnella ja el\u00e4yty\u00e4 hoivattavan kertomuksiin ja kokemuksiin.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Er\u00e4s <a href=\"https:\/\/onlinelibrary.wiley.com\/doi\/full\/10.1034\/j.1600-0579.2003.00210.x\">meta-analyysien<\/a> johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 on se, ett\u00e4 hoivaajan hyvinvointia tukevat interventiot ovat tehokkaimpia silloin, kun mukaan otetaan sek\u00e4 hoivaajat ett\u00e4 potilaat. Kotihoidossa ja hoivakodeissa on toteutettu useita tarinankerronnan hankkeita (mm. \u201c<a href=\"https:\/\/www.dementiauk.org\/for-professionals\/free-resources\/life-story-work\/\">el\u00e4m\u00e4ntarinaty\u00f6skentely<\/a>\u201d ja \u201cmuistoty\u00f6skentely\u201d). N\u00e4ist\u00e4 useimmat keskittyv\u00e4t vanhuksiin, mutta jotkut on j\u00e4rjestetty siten, ett\u00e4 perhe ja ep\u00e4viralliset hoivaajat ty\u00f6st\u00e4v\u00e4t tarinankerrontaa yhdess\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Hoivaaminen voi olla kuluttavaa ep\u00e4virallisille hoitajille; v\u00e4symys ja suru punoutuvat yhteen tarinoissa, joiden kautta hoivaamista elet\u00e4\u00e4n. Tarinat kuitenkin syvent\u00e4v\u00e4t suhteita l\u00e4heisten v\u00e4lill\u00e4. Kun hoivaajia autetaan ottamaan tarinansa omakseen, heit\u00e4 voidaan samalla tukea l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudenlaista merkityst\u00e4 ja tarkoitusta el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Ehdotamme seuraavia keinoja narratiivisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen toteuttamiseen. N\u00e4it\u00e4 voivat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 terveydenhuollon toimijat sek\u00e4 hoivaajat itse p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 hoivaty\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Suosituksia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n<\/p>\n<ul>\n<li>Rohkaise (ep\u00e4virallisia) hoivaajia jakamaan tarinansa hoivaamisesta ja muuttuvasta suhteestaan l\u00e4heisens\u00e4 kanssa. Kysy avoimia kysymyksi\u00e4 (\u201ckertoisitko siit\u00e4 ajasta, kun\u2026\u201d), kuuntele empaattisesti, ja rohkaise hoivaajia puhumaan yst\u00e4villeen tai liittym\u00e4\u00e4n vertaistukiryhm\u00e4\u00e4n, jossa jaetaan tarinoita.<\/li>\n<li>Rohkaise hoivaajia kirjoittamaan p\u00e4iv\u00e4kirjaa ja lukemaan ja pohtimaan kirjallisuutta ja runoutta. Tarinoiden pohtiminen auttaa hoivaajia j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tapahtuu, ja t\u00e4st\u00e4 voi olla <a href=\"https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/pdf\/10.1177\/2055102918760042\">monenlaisia<\/a> terveyshy\u00f6tyj\u00e4.<\/li>\n<li>Muista, ett\u00e4 hoivaajien tarinat kertovat ihmissuhteista, ja kehota hoivaajia ja hoivattavia puhumaan yhteisest\u00e4 menneisyydest\u00e4 ja nykyisyydest\u00e4 yhdess\u00e4 ajan kanssa. Anna hoivaajille esimerkkej\u00e4, kuinka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 muistoja hoivattavasta ja liitt\u00e4\u00e4 muistoja toisiinsa (katselemalla vanhoja valokuvia tai esineit\u00e4, joihin liittyy yhteisi\u00e4 muistoja, tai tekem\u00e4ll\u00e4 muistolaatikoita ja kollaaseja).<\/li>\n<li>N\u00e4iden tarinankerronnan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen soveltaminen vaatii aikaa eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tunnu luontevalta kaikista hoivaajista. Niist\u00e4 tulee siis keskustella sensitiivisesti ja tunnustellen. Koska tarinat saattavat her\u00e4tt\u00e4\u00e4 monenlaisia tunteita, tarinankerronnan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 my\u00f6s lyhyiss\u00e4 tapaamisissa.<\/li>\n<\/ul>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>[Suomennos: Marleena Vornanen]<\/p>\n<p><u>\u00a0<\/u><\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>By Irina Todorova, Health Psychology Research Center in Sofia, Bulgaria Taking care of aging loved ones, who are perhaps in frail health, can be a complicated and confusing experience that is both gratifying and frustrating. Medical science is helping people [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1310,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[20],"tags":[],"class_list":["post-1299","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-social-support"],"translation":{"provider":"WPGlobus","version":"3.0.2","language":"fi","enabled_languages":["en","id","my","bg","zh","hr","cz","da","de","es","fr","gr","he","it","ja","kr","lv","lt","hu","nl","no","pl","pt","ro","ru","sk","fi","sv","tr","uk"],"languages":{"en":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"id":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"my":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"bg":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"zh":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"cz":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"da":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"de":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"es":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"gr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"he":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"it":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ja":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"kr":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"lv":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"lt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"hu":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"nl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"no":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"pl":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"pt":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ro":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"ru":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"fi":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"sv":{"title":false,"content":false,"excerpt":false},"tr":{"title":true,"content":true,"excerpt":false},"uk":{"title":true,"content":true,"excerpt":false}}},"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1299","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1299"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1299\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4791,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1299\/revisions\/4791"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1310"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1299"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1299"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/practicalhealthpsychology.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1299"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}